 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Enontekiö Keminmaa Kittilä Kolari Muonio Pello Rovaniemi Tervola Tornio Ylitornio | ||
Kemin ja Tornion vanhan rajan rajapyykit |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kemin ja Tornion vanhan rajan rajapyykit | ||
| Kuvaus | ||
| Kemin ja Tornion vanha raja eli Upsalan ja Turun hiippakuntaraja 1300-luvulta on toiseksi vanhin traktaattiraja Suomen alueella. Raja on kokonaisuudessaan merkitty maastoon kivipyykeillä Ruotsin vallan aikana. Etenkin Kaisavaaran, Mustivaaran (Rajakirakka), Typpyrävaaran (Iso Kerovaara), Kerovaaran ja Porkkavaaran rajapyykit ovat poikkeuksellisen näyttäviä kivipaasineen ja viisarikivilinjoineen.
Raja alkaa Tornion Kaakamon kylästä, josta se jatkuu Ylitornion ja Kittilän lapinkylien rajaan ja edelleen sitä pitkin Pallastunturin länsipuolelle. Raja noudattaa vesistöjen valuma-alueita. Rajan on ollut tarkoitus erottaa Länsipohjan ja Pohjanmaan pitäjät Lapinmaasta ja raja tunnetaankin myös Lapin ja lannan rajana. 1687 Tornion pitäjän ja Kittilän lapinkylän välillä tehdyssä rajaselvityksessä mainitaan rajapaikkana mm. Porkkavaara, joka on nykyisin Kolarin ja Kittilän kuntien sekä Rovaniemen kaupungin välinen rajapaikka. Lopullisesti raja on käyty 1786. Rajapaikkoja ovat mm. Rajakari, Koivuluoto, Saari Alakarvalan talon kohdalla Kaakamajoessa, Kalliokoski, Kaisavaara, Mustivaara, Typpyrävaara ja Porkkavaara. Kemin ja Tornion vanhan rajan rajakiviin ja -kallioihin on hakattu rajamerkkejä sekä rajankäyntiin viittaavia vuosilukuja 1596, 1686 ja 1786. Rajat on merkitty viiden kiven pyykein (femstenaröset) ja viisarikivilinjoin. Rajaan liittyy myös Iso-Huiturin saarella Perämerellä, Kemin ja Tornion rajalla, sijaitseva rajamerkki. Saaren korkeimmalla kohdalla oleva suuri 1300-luvulla kivistä rakennettu rajamerkki, Piispankivi, on ollut Upsalan ja Turun piispojen kymmenyksien vesiraja. |
||
| Historia | ||
| Suomen Tornionjokilaakson (Länsipohjan) ja ns. historiallisen eli varsinaisen Lapin alueet kuuluivat Ruotsin vallan päättymisen aikaan silloiseen Västerbottenin lääniin. Jo Ruotsin vallan aikana Suomella oli valtakunnan sisällä pohjoisessa ja luoteessa jonkinlainen, muun Ruotsin vastainen "maaraja".
Upsalan arkkipiispan ja Turun piispan välillä käytiin 1300-luvulla kiistoja Pohjanlahden perukkaan laskevien lohijokien omistuksesta ja niiden ylämaitten verotuksesta. Rajakiista päättyi 1346 piispojen väliseen sopimukseen hiippakuntarajasta Tornion- ja Kemijokien välillä. Raja vahvistettiin 1374. Rajan pyykitys maastoon tapahtui vaiheittain Ruotsin vallan aikana. Hiippakuntarajan vanhinta rajamerkintää edustavat seidat ja uhripaikat, jotka juontavat juurensa lapinkylien luonnonuskontoon perustuvaan rajajärjestykseen. 25-vuotisen sodan aikana tuli tarpeelliseksi määrätä Länsipohjan Tornion talonpoikien ja Tornion lapinkylien välinen raja. Kuninkaan rajamääräyksellä vahvistettiin perinteinen Lapin raja. Rajavaltuuskunta kävi neuvotteluja Kemin ja Tornion rajankäynnissä Täyssinän rauhan täydentavissä rajaneuvotteluissa 1596. Tällä rajatoimituksella vahvistettiin 1300-luvulta periytyvä hiippakuntaraja. Vuonna 1687 tehtiin rajaselvitys Tornion pitäjän ja Kittilän lapinkylän välillä. Varsinainen rajankäynti ja rajan merkitseminen kartalle tapahtui 1700-luvun lopulla. Raja- ja pyykityspöytäkirja allekirjoitettiin 1796. Porkkavaarasta pohjoiseen jatkuva Ylitornion pitäjän ja Kittilän käräjäkunnan välinen raja oli vahvistettu jo 1754. |
||
| Lisätietoa | ||
| Isak Fellman, Handlingar och uppsatser angående finska Lappmarken och lapparne III. Helsingfors 1912.
Kyösti Julku, Suomen itärajan synty. Studia historica septentrionalia 10. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys 1987. Kyösti Julku, Kemin ja Tornion vanha raja. Studia historica septentrionalia 19. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys 1991. Markku Mäkivuoti, Perämeren kansallispuiston kiinteät muinaisjäännökset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A nro 23. 1994. Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto, arkeologian osasto 2001. Voitto Valio Viinanen, Inarin rajahistoria 1. Pohjoiset valtarajat Inarin - Jäämeren alueella 1500-luvulta 1800-luvulle. Studia historica septentrionalia. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys 2002. Voitto Valio Viinanen, Inarin rajahistoria 2. Inarin eteläiset ja läntiset rajat, tarkentuvat pohjoiset valtarajat sekä Suur-Sodankylän lapinkylien historialliset rajat. Studia historica septentrionalia. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys 2006. Mauno Hiltunen, Norjan ja Norlannin välissä. Enontekiö 1550-1808. Asukkaat, elinkeinot ja maanhallinta. Scripta Historica 32. Oulun Historiaseura 2007. "Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus. Minna Heljala, Sirkka-Liisa Seppälä ja Tiina Elo, Joen ja meren rajakaupunki. Tornion kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 36/2012. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristöministeriö 2012. |
||
| kohteeseen sisältyy: muinaisjäännös; | ||
| ympäristön nykyluonne: metsämaisema; | ||
Kemin ja Tornion Lappien vanhan rajan rajapyykkejä Porkkavaarassa. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU