 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kalajoki | Pohjois-Pohjanmaa | |
Kalajoen pappila |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kalajoen pappila | ||
| Kuvaus | ||
| Kalajoen kirkkoherranpappilan 1802 valmistunut mansardikattoinen päärakennus on yksi harvoja kustavilaisia pappilarakennuksia maassamme.
Pohjanmaan rannikkopitäjän vaurautta kuvastava nk. Jokelan pappila sijaitsee 1600-luvulta periytyvällä paikallaan Kalajoen törmällä Plassin markkinapaikalle johtavan maantien alkupäässä ja sillä on huomattava asema jokimaisemassa. Paanukattoinen, punamullattu pappila on Kalajoen rannassa joen suuntaisesti. Se on Kalajoen kirkonseudun vanhimpia rakennuksia. Päärakennuksen molemmin puolin sijaitsevat talousrakennukset; renki- ja leivintupa ja nk. Malmberginkamari. Päärakennuksessa on keskeissalipohjakaava. Alkuperäisen pohjakaavan mukaan sen eteisen oikealla puolen on ollut kirkkoherran kanslia ja yksi asuinhuone, neliömäinen sali ja piispankamari. Toinen pääty on jaettu neljäksi yhtä suureksi huonetilaksi. Koristeellinen kuisti on 1800-luvun loppupuolelta. Pappilassa toimii kirkkoherranvirasto (2009). Puistoalue pappilan vieressä on entistä pappilan peltoa. Kirkko siirrettiin 1600-luvulla lähelle pappilaa, mistä se kuitenkin siirrettiin pian Etelänkylälle. Entisellä kirkonpaikalla jokivarressa on muistomerkki. |
||
| Historia | ||
| Kalajoki kuului aluksi Salon seurakuntaan, jonka kappeliksi se perustettiin 1500-luvun alussa ja josta seurakunta itsenäistyi 1540. Suur-Kalajoki käsitti kahdeksan Kalajokivarren myöhemmin itsenäistynyttä pitäjää. Emäseurakunnan kirkkoherran pappila Jokela rakennettiin nykyiselle paikalle 1600-luvun alussa. Nykyinen päärakennus valmistui 1802 ja sitä korjattiin 1960. Tulipalo tuhosi noin puolet pappilan päärakennuksesta 24.4.2011. | ||
| Lisätietoa | ||
| Matti Huurre, Pentti Virrankoski ja Kustaa Vilkuna, Suur-Kalajoen historia 1, Esihistoriallisesta ajasta isovihaan. Keski-Pohjanmaan historiasarja 1. 1956.
Jaakko Tuulasvaara, Suur-Kalajoen historia 2, Isostavihasta pitäjän jakoon. Keski-Pohjanmaan historiasarja 2. 1960. Panu Kaila, Suomen pappila-arkkitehtuuri vuoteen 1900. Diplomityö 1967. Eero Sappinen, Pohjois-Pohjanmaan maaseutupappiloiden rakennukset 1600-luvun lopulla. Kansatieteellinen arkisto 34. Helsinki 1985. Sari Alajoki, Pappila-arkkitehtuuri Keski-Pohjanmaalla 1700-luvulta 1800-luvun alkuun. Pro gradu, Helsingin yliopisto, Taidehistorian laitos 1993. Anu Soikkeli, Suomen vanhat pappilat - menneisyyden tulevaisuus. Oulun yliopisto 2000. Irma Lounatvuori, Pappilat - mallitilasta kokoussaliksi. Irma Lounatvuori ja Lauri Putkonen (toim.), Rakennusperintömme, kulttuuriympäristön lukukirja. Ympäristöministeriö, Museovirasto ja Rakennustieto Oy 2001. Sari Alajoki, Kirkoilta kareille. Ylivieskan seutukunnan kulttuuriympäristöstä. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen julkaisuja 22, 2005. Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009. |
||
| Päivitetty tieto | ||
| Tulipalo tuhosi noin puolet pappilan päärakennuksesta 24.4.2011. | ||
| kohteeseen sisältyy: muinaisjäännös; pappila; puisto; | ||
| ympäristön nykyluonne: taajama; | ||
Kalajoen pappila. Pekka Kärki 1984. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU