 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Turku | Varsinais-Suomi | |
Brinkhallin kartano |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Brinkhallin kartano | ||
| Kuvaus | ||
| Brinkhallin kartanolla pihapiireineen ja puistoineen on arkkitehtuurihistoriallista merkitystä kustavilaisen rakentamistradition edustajana, jossa ilmenee varhaisen uusklassismin piirteitä.
Kakskerran saarella sijaitseva, tyylihistoriallisesti uusklassismin murrosvaiheeseen ajoittuva kartanokokonaisuus koostuu pihakompositiosta, jonka osia ovat kaksikerroksinen päärakennus (1793-1810), kaksi kuutiomaista sivurakennusta ja kaksi suorakulmaista talousrakennusta. Kaikki rakennukset on tehty tiilestä ja rapattu vaalean keltaisiksi. 1500-luvun kivikartanon kellarikerros muodostaa lännenpuoleisen sivurakennuksen perustan. Kartanon alue ulottuu sen eteläpuolella olevalta Kakskerran järveltä merelle. Päärakennuksen pohjakaava perustuu Wijnbladin malliesimerkkeihin. Yleisvolyymiltaan rakennus on wijnbladilainen rokokoorakennus, mutta yksityiskohdissa ja pintakäsittelyssä on nähtävissä uusklassismin piirteitä, josta syystä Brinkhallia on pidetty varhaisimpiin uusklassillisiin rakennuksiin kuuluvana. Valmistumisvuotta 1793 ilmentävä inskriptiolaatta on kiinnitetty pääsisäänkäynnin yläpuolelle. Kustavilaista kiinteätä sisustusta on täydennetty uusklassillisilla tyylielementeillä, joista huomattavin on ns. pompeijilainen huone antikisoivine maalauksineen. Piha-alue on barokin aikakauden kunniapihojen tapaan hiekkapintainen. Päärakennuksen keskiakseli jatkuu ruutuihin jaetun puutarhan keskikäytävänä kohti Kakskerran järveä. Pihakomposition ja meren välinen alue on muodostettu vapaamuotoiseksi englantilaiseksi puistoksi, joka on maamme varhaisimpia lajissaan. |
||
| Historia | ||
| Brinkhallin kartanon historia periytyy keskiajalta, 1500-luvulla siellä oli yksi maamme harvoista kivisistä asuinkartanoista. 1600-luvulla Brinkhall oli yksi Kakskerran neljästä säteristä. Ison reduktion jälkeen 1680-luvulla siitä tuli säteriratsutila.
Turun akatemian lääketieteen ja kirurgian professori, seudulla amatööriarkkitehtina tunnettu Gabriel Bonsdorff osti Brinkhallin 1792 ja ryhtyi välittömästi uudistamaan kartanon edeltäneiltä vuosisadoilta periytyvää rakennuskantaa. Bonsdorff oli myös kokonaisuuden suunnittelija. Bonsdorff sai tiilestä muuratun päärakennuksen vesikattovaiheeseen jo kesällä 1793. Päärakennusta kunnostettiin 1927 arkkitehti Gunnar Wahlroosin suunnitelmien mukaan. Kartano myytiin Turun kaupungille 1968. Kaupunki myi sen 2001 Suomen Kulttuuriperinnön säätiölle, joka sai kauppahinnan lahjoituksena alkuperäisen omistajasuvun v. Bonsdorffin sukurahastolta. |
||
| Lisätietoa | ||
| Gabriel Nikander, Brinkhall. Herrgårdar i Finland II. Helsingfors 1928.
Gunnar Wahlroos, Brinkhall, corps de logis. Arkitekten 1929. C.J. Gardberg, Kartanoita ja kesähuviloita. Ars. Suomen taide 4. Otava 1989. Irma Lounatvuori, Arkkiatri arkkitehtinä. Gabriel von Bonsdorffin toiminta amatöörisuunnittelijana. Taidehistoriallisia tutkimuksia 13. Tammisaari 1993. Jussi T. Lappalainen (toim.), Kakskerta 2. Saaret, ihmiset, vaiheet. Turun maakuntamuseo 1995. Ranja Hautamäki, Historiallisten puistojen ja puutarhojen inventointi esimerkkeinä yhdeksän kartanopuistoa. Museovirasto. Moniste. 1996. Camilla Rosengren, Kolme vanhaa suomalaista puutarhaa. Hortus fennicus, Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura 2001. Brinkhall, historia. Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön www-sivut: http://www.kulttuuriperinto.fi/index.php?m1=kohteet&m2=3&m3=3&lang=fi (2.6.2008). |
||
| kohteeseen sisältyy: kartano; puisto; talousrakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
Brinkhallin kartanon talouskeskus. Johanna Forsius 2007. |
Brinkhallin kartanon päärakennus. Johanna Forsius 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU