på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Parainen Varsinais-Suomi
Utön linnake, majakka- ja luotsiyhdyskunta
Kuvaus
Utön linnake-, majakka- ja luotsisaaren virkamiesyhdyskunta on maamme varhaisimpia ja pisimpään toimineita. Utön saari on strategisesti merkittävällä paikalla Itämereltä Saaristomerelle johtavan merireitin varrella, jota on purjehdittu jo ainakin 1500-luvulta. Utön puolustushistoriallisesta merkityksestä kertovat saaren linnoittaminen ja varuskuntarakentaminen 1910-luvulta alkaen.

Utö sijaitsee Saaristomerellä, Suomeen johtavien meriväylien lähtöpisteessä, noin 40 kilometriä Korppoon pääsaaresta etelään; lähin suuri saari on Viron Hiidenmaa noin 120 kilometriä utöstä eteläkaakkoon. Luonnonoloiltaan ankara Utö on saaristomme eteläisin asuttu saari ja sieltä avautuvat esteettömät näkymät aavalle merelle.

Vilkasta ja haaksirikoille altista meriliikennettä on vuosisatojen ajan turvattu paikalliset olosuhteet tuntevalla luotsilla sekä purjehduskelpoisten merireittien merkitsemisellä. Utössä on ollut maamme ensimmäinen tunnettu kivikummeli, tunnusmajakka, valomajakka ja radiomajakka.

Saaren korkeimmalla kalliolla on Utön majakka 1800-luvun alusta. Graniitista muurattu 23,8 metriä korkea torni on pohjakaavaltaan neliskulmainen rakennus, jonka seiniin on maalattu leveitä punaisia ja valkoisia pystyraitoja. Majakan huipulla on kahdeksankulmainen lyhtykoju vuodelta 1869. Valolaitteena on 1906 asennettu Fresnel-linssistö. Majakkatornin kolmannessa, loiston alapuolella sijaitsevassa kerroksessa on 1800-luvun alkupuolella tehty kirkkosali. Majakan sisätiloissa on säilynyt myös osia 1935 asennetusta radiomajakkalaitteistosta. Majakan vieressä on kookas 1950-luvun luotsiasema, jonka paikalta on purettu 1800-luvun puinen luotsiasema.

Majakan koillis- ja itäpuolella Utön kylässä on 1753 rakennettu majakanvartijoiden virka-asunto, joka on rakennettu samaan aikaan saaren ensimmäisen, vuoden 1808-09 sodassa tuhoutuneen valomajakan kanssa. Rapattu, valkoinen tiilirakennus toimii museona.

Utön tiivis yhdyskunta on lähellä satamaa. Vallitsevilta tuulilta suojaan, tiiviiseen rykelmään on sijoitettu ensimmäiset neljä kruununluotsitilaa. Tilojen vanhoista asuinrakennuksista on säilynyt kaksi, Grannas ja Mattas. Kylä on tiivistynyt ja rakentunut luotsitilojen ympärille eri vuosikymmeninä, usein täydennysrakentaminen on liittynyt puolustushistoriaan. Kylätien varren asuinrakennukset pihoineen on monin paikoin aidattu. Harmoniseen kylä- ja satamamaisemaan kuuluvat lukuisat punamullatut puiset rantavajat.

Saaren 1910-luvun linnake on rakennettu suojaamaan Pietariin johtavaa meritietä osana laajaa Suomenlahden linnoittamista. Osa kylän rakennuksista on venäläisten linnoittajien ajalta 1910-luvulta, jolloin saaren halki kulkeva mukulakivitiekin on rakennettu. Samalta ajalta satamassa on sata metriä pitkä laituri. Mukulakivitie vie majakan länsipuolella olevalle Patterimäelle (Västerudden), jossa on mm. venäläisen linnoituskauden aikaisia pattereita. Kylän viimeinen talo ennen Patterinmäkeä on 1910-luvulla rakennettu kasarmi. Sen pohjoispuolella on saaren koulu 1800-luvun lopulta.

Itsenäisyyden ajan puolustusvoimain rakennuksia on eri vuosikymmeniltä, 1970-luvun linnakkeen rakennuksia on keskitetty saaren pohjoisniemeen Enskäriin, jossa on mm. betonirunkoisia rivitaloja, toimistoja, korjaamo- ja huoltorakennuksia. Suuri osa saarta on suljettua sotilasaluetta.
 
Historia
Utö tunnettiin Saaristomeren ulkoporttina jo keskiajalla laadituissa purjehdusohjeissa. Utöllä on tiettävästi jo 1500-luvulta alkaen ollut luotsitoimintaa ja poltettu merkkitulia. Utön vakituinen virkamiesyhteisö sai alkunsa 1700-luvun puolivälin vaiheilla kun Utön luotsipäivystys vakiinnutettiin ja luotsit asuivat saarella vakituisesti. Suomen ensimmäinen valolla varustettu majakkatorni, jonka suunnitteli yli-intendentti Carl Hårleman, valmistui saarelle 1753. Valomajakat yleistyivät vasta 1800-luvun loppupuolella.

Vanha majakkatorni räjäytettiin Suomen sodassa 1808-1809 ja uusi, nykyisinkin käytössä oleva majakka valmistui 1814. Majakka rakennettiin luotsilaitoksen päällikön Gustav Broddin johdolla. Käytössä oleva linssistö hankittiin 1906. Saaren yhdyskuntaa varten majakan kolmanteen kerrokseen sisustettiin kappeli.

Majakanvartijoiden 1753 rakennettu virka-asunto on säilynyt ja siinä toimii kotiseutumuseo. Utössä oli 1700-luvulla kaksi, tilanjaon myötä sittemmin neljä luotsitilaa: Västergrannas (Vestras), Norrgrannas (Sandas), Östergrannas (Grannas) ja Södergrannas (Mattas).

Autonomian aikana luotsien ja majakanvartijoiden virkojen määrää lisättiin ja saarelle perustettiin myös tulliasema ja 1914 radioasema. Utö sai kansakoulun 1884, jolla varmistettiin luotsien olivat luku- ja kirjoitustaito sekä ammatin siirtyminen sukupolvelta toiselle.

Merireitin turvallisuutta parannettiin 1930-luvulla. Utö sai oman meripelastusaseman 1934. Vuonna 1935 majakkaan asennettiin Suomen ensimmäinen radiomajakka. Samalla majakan valolaitteet muutettiin sähkökäyttöisiksi. 1935 hankittiin saarelle myös nautofoni, jolla annettiin äänimerkkejä sumussa.

Venäjän ja erityisesti Pietarin kaupungin puolustuksen kehittäminen Saksan uhkaa vastaan alkoi 1900-luvun alkupuolella. Ratkaisuksi nähtiin Suomenlahdelle rakennettavat rannikkolinnakkeet. Pohjois-Itämeren ja Suomenlahden saariston linnoittaminen alkoi 1910-luvulla. Päälinnoituksen muodosti Tallinnan, Porkkalan ja Hangon välillä sijaitseva nk. Pietari Suuren merilinnoitus, jonka lisäksi rannikkolinnoituksia sijaitsi useissa puolustuslinjoissa eri puolilla saaristoa. Uloimmassa puolustuslinjassa sijaitseva Utön linnake rakennettiin 1914-1916 suojaamaan Pietariin johtavaa meritietä. Linnake kuului Turun - Ahvenanmaan asemaan, jonka linnakkeiden yhtenä tehtävänä oli estää hyökkääjän pääsy Suomenlahden saaristoon ja Pohjanlahden rannikolle. Utön väliaikaiset asemat korvattiin myöhemmin kivestä ja betonista rakennetuilla kasemateilla ja tykistöasemilla. Saaren halki rakennettiin mukulakivitie ja kapearaiteinen rautatie, joka purettiin 1960-luvulla. Utö toimi myös Venäjän laivaston tukipisteenä ja linnoittamisen lisäksi satamaan rakennettiin noin 100 metrin mittainen päälaituri. Venäläiset rakensivat saarelle useita rakennuksia, mm. kasarmin, pesutuvan ja ammusvaraston.

Utön linnake osallistui sotatoimiin ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Armeijan vaikutus kasvoi talvisodasta lähtien. Rannikkopuolustusta parannettiin 1939 alkaneilla linnoitustöillä. Samoihin aikoihin rakennettiin mm. merivalvonta-asema sekä tulenjohto- ja mittaustorni. Sotien jälkeen saaren niemet olivat sotilasaluetta. Vuodesta 1969 Utö oli vartiolinnake, jota varten Enskärin niemeen rakennettiin kasarmialue 1970-luvulla. Rakennukset suunnitteli arkkitehti Mikko Heliövaara. Utön varuskunta lakkautettiin vuodenvaihteessa 2005-2006 ja rakennuskanta siirtyi pois valtion omistuksesta.
 
Lisätietoa
Juhani Karilas, Majakka. Suomen vanhimmista majakoista. Arkkitehtuurihistorian jatkokurssin harjoitustyö 1982, TTKK.

Kristin Öhman, Folkundervisningen på Utö år 1884 - 1984. Utö 1984.

Kurt Zilliacus (red.), Finska skären - Studier i åboländsk kulturhistoria. 1990.

Martin Öhman, Utö - samhället längst ute. Miljöministeriet 1993.

Martin Öhman, Havet förenar. Statlig förbindelsefartygstrafik i Egentliga Finlands skärgård 1920-1995. 1995.

Toivo Veriö, Olavi Simola, Turun rannikkorykmentti 1939-1994. 1995.

Martin Öhman, Miehet leidarilla. Luotsaustoiminta Saaristomerellä 1696-1996. (Suom. Juha Puroila).1996.

Seppo Laurell, Suomen majakat. Merenkulkulaitos 1999.

Harri Nyman, Loistoin merkitty meri. Rakennusperintömme. Kulttuuriympäristön lukukirja. Ympäristöministeriö, Museovirasto, Rakennustieto 2001.

Martin Öhman, Lots- och fyrplatsen Utö – porten till Finland. Tidskriften Skärgård 2/2004. Fortbildningscentralen vid Åbo Akademi. 2004.

Korppoon seurakunta http://www.korpo.net/ (5.2.2008)

Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009.
https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/merivaylien-rakennusperinto.pdf (haettu 21.9.2018).

Johanna Pakola, Utön linnake. Kasarmi keskellä kylää. Turun Rannikkotykistörykmentin Perinneyhdistys ry. 2009.

Seppo Laurell, Valo merellä - Ljuset till havs. Suomen majakat 1753-1906. Finlands fyrar. John Nurmisen Säätiö. John Nurminens Stiftelse. Porvoo 2009.

Ilkka Karttunen (toim.), Miehet merellä. Hetkiä luotsauksen historiasta. John Nurmisen säätiö. 2016.

Altti Holmroos. Majakat. Kutsuvimmat majakkasaaret. 2017.
 
kohteeseen sisältyy:  kasarmi; kirkko; koulu; kylä; linnoitus; luotsiasema; majakka; piensatama; satama; tie;
ympäristön nykyluonne:  merialue;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Utön kylää ja majakka

Utön majakka.

Utön kyläasutusta.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Utön linnake, majakka- ja luotsiyhdyskunta
 
© Museovirasto 2009