på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Säkylä Satakunta
Köyliönsaaren Vanhakartanon ja kirkon historiallinen maisema
Kuvaus
Köyliönjärven Kirkkosaaren kulttuurimaisema on sekä historiallisesti että maisemallisesti arvokas kokonaisuus, yksi kansallismaisemistamme.

Kulttuurimaisemaan lukeutuvat rantojen alavat viljelykset, Kirkkosaari eli Köyliönsaari, Kirkkoluoto ja Kaukosaari sekä kirkonkylästä Kirkkosaareen johtava koivukuja. Esihistorialliselta ajalta periytyvästä asutuksesta kertovat mm. Tuhkanummen ja Yttilän Otan rautakautiset kalmistot. Kirkkokarilla on keskiaikaisen kappelin jäännökset. Järven itärannalla kulkee Pyhän Henrikin tie.

Kirkkosaarella sijaitsevan Köyliönkartanon eli Vanhakartanon uusklassistinen päärakennus ja toinen asuinrakennus ovat 1800-luvun alusta. Asuinrakennusten välissä oleva Lallin kellariksi kutsuttu holvattu kivikellari liittynee 1500-luvun rakennusvaiheeseen. Kaksikerroksinen, punamullattu Alapytinki lienee palvelusväelle rakennettu asuinrakennus 1700-luvun lopulta. Kartanon hedelmäpuutarha periytyy 1600-luvulta. Päärakennusta ympäröivän puiston nykymuoto on 1800-luvulta. Puistossa on kaksi rautakautista kalmistoa ja vanhan kirkon paikka.

Köyliönsaarella on myös Köyliön 1752 rakennettu puukirkko. Sen nykyasu on vuodelta 1890. Kirkkoa ympäröi vanha hautausmaa ja hongikko.

Keskiajan vilkkain pyhiinvaelluspolku Pyhän Henrikin tie on johtanut Köyliön Kirkkoluodolta Lähteenkylästä Nousiaisiin. Lähteenkylästä tie jatkuu Huovintien nimellä Kokemäelle.
 
Historia
Köyliönsaari on ollut merkittävä asuinpaikka jo rautakaudella. Suomen historiassa saari on keskeinen Lalliin ja Pyhään Henrikiin liittyvän perimätiedon ja tradition takia. Köyliönkartanon rälssisäterin on oletettu olleen alkuaan pakanallisen talonpoikaispäällikön Lallin kartano. Kartano otettiin kristinuskon myötä kirkolle ja kartano oli keskiajalla piispankartanona, Kustaa Vaasan aikana kuninkaankartanona. Cedercreutz-suvulle kartano on kuulunut 1740-luvulta alkaen. Taiteilija Emil Cedercreutz syntyi kartanossa 1879.

Kartanon päärakennus tuhoutui 1800-luvun alkupuolella tulipalossa, jonka jälkeen rakennettiin kaksi uusklassillista asuinrakennusta. Rakennukset olivat osa laajempaa asemakaavallista kokonaissuunnitelmaa, joka jäi kuitenkin toteutumatta.

Köyliöjärven rantoja viljeltiin jo varhain ja järven ympäristön asutus oli jo keskiajalla laajalle levinnyt. 1560-luvulla kylissä oli yhteensä 72 taloa.

Köyliö perustettiin Kokemäen kappeliksi 1445. Omaksi kirkkoherrakunnaksi Köyliö erotettiin 1587. Kirkko tuhoutui tulipalossa kesällä 1751.

Köyliön nykyinen kirkko valmistui tornittomana ristikirkkona 1752. Kirkko uudistettiin 1890, jolloin uusittiin mm. ikkuna-aukot, ulko- ja sisäverhous sekä rakennettiin länsipäähän torni. Suunnitelmat teki arkkitehti Sebastian Gripenberg.
 
Lisätietoa
A.W. Granit, Kjuloholm. Herrgårdar i Finland III. Helsingfors 1929.

Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander (toim.), Suomen kartanot ja suurtilat II. Helsinki 1941.

Suomen asutus 1560-luvulla. Kartasto. Suomen historiallinen seura. Käsikirjoja VII. 1973.

Suomen asutus 1560-luvulla. Kyläluettelot. Helsingin yliopiston historian laitos. Julkaisuja n:o 4. 1973.

C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. 1989.

Satakunnan rakennusperinne. Satakunnan seutukaavaliitto. Sarja A:177.1990.

Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto 2001.

Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005.
 
kohteeseen sisältyy:  kartano; kirkko; muinaisjäännös; puisto; tie;
ympäristön nykyluonne:  kulttuurimaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Köyliön Kirkkosaari.

Köyliön puukirkko.
 
Kartta: Köyliönsaaren Vanhakartanon ja kirkon historiallinen maisema
 
© Museovirasto 2009