på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Inkoo Uusimaa
Fagervikin ruukinalue
 
Kuvaus
Fagervik on Suomen yhtenäisin ja edustavin esiteollisen ajan ruukkikokonaisuus. Ruotsi-Suomen suurvaltakaudella perustetun rautaruukin ympäristö yhdessä Skogbyn masuunin kanssa antaa parhaan kuvan 1700-luvun puolen välin ja lopun ruukkitoiminnasta maassamme. Ruukinalueen rakennuskantaan lukeutuu poikkeuksellisen edustavia kohteita.

Fagervik, ikäjärjestyksessä maamme viides rautaruukki, sijaitsee Kvarnträsketin järvestä merenlahteen virtaavan joen koskipaikoissa. Keskiaikaisperäinen Suuri Rantatie kulkee ruukinalueen kautta. Fagervikin ruukinalue koostuu historiallisista rautateollisuuden rakennuksista, ruukinkartanosta, ruukin kirkon ja hautausmaan alueesta, ranskalaisesta puutarhasta, englantilaistyylisestä maisemapuistosta ja laajasta luonnonpuistosta sekä ruukinkadun työväen asunnoista, joen alajuoksulla olevan sahan ja myllyn tuotantorakennuksista lastauspaikkoineen sekä ruukinalueen laidoilla olevista torpista ja työväenasunnoista.

Rautaruukin vanhat pajat ovat lähinnä päärakennusta puistoon rajautuvalla alueella. Vanhimpia tuotantorakennuksia ovat kankivasarapaja vuodelta 1758, nippuvasarapaja vuodelta 1765, tinauspaja 1780-luvulta sekä vanha vesisaha 1890-luvulta. Ruukin puinen ristikirkko vuodelta 1737 on kartanon ja pajojen vieressä ruukinkadun alkupäässä. Kirkon kiinteä sisustus lienee alkuperäinen. Kivimuurin ympäröimällä kirkkomaalla on alaosaltaan harmaakivinen, muutoin puinen kellotapuli ja Hisinger-suvun vaaleaksi kalkittu barokkiklassillinen hautakappeli vuodelta 1766. Ruukinkujan puiset, alunperien seppien asunnoiksi rakennetut punamullatut talot ovat 1700- ja 1800-luvulta. Ruukkikokonaisuuteen kuuluu lukuisia vanhoja talousrakennuksia sekä nykyisen päärakennuksen pohjoispuolella vanha, puinen päärakennus 1720-luvulta.

Fagervikin ruukinkartanon kunniapiha muodostuu kaksikerroksisesta, mansardikattoisesta päärakennuksesta ja kahdesta yksikerroksisesta, niin ikään mansardikattoisesta sivurakennuksesta. Kokonaisuuden on suunnitellut Turun kaupungin muurarimestari C.F. Schröder ja sen arkkitehtuuri perustuu Carl Wijnbladin mallikirjojen esimerkkeihin. Päärakennuksessa on säilynyt useita erittäin arvokkaita interiöörejä rintapaneeleineen, rokokootapetteineen ja kaakeliuuneineen.

Ruukinkartanon puutarhat ja puistot ovat merkittävimpiä historiallisia puutarhoja maassamme. Kartanoon liittyy laajahko, 1700-luvulta peräisin oleva muotopuutarha, joka laajenee terassoituna maisemapuistona aluetta idässä rajaavaan kalliomuodostelmaan. Muotopuutarhan korkeimmalla kohdalla on 1840-luvulla rakennettu goottilainen kasvihuone.

Ruukinkartanon pohjoispuolella on useiden hehtaarien kokoinen, osin istutettu puistometsä, johon sillan välityksellä liittyy Brännäsholmin suuri englantilainen puisto. Sen länsirannalla sijaitsee maassamme ainutlaatuinen kiinalainen paviljonki, joka on rakennettu 1780-luvulla puusta eurooppalaisten esikuvien mukaan. Alkuperäinen ulkomaalaus on 1889 korvattu nykyisellä monivärisellä maalauksella. Huvimajan sisätilat, seinät, ikkunat, kiinteät penkit ja ikkunoiden edessä olevat pikku pöydät on taidokkaasti maalattu kiinalaisilla koristeaiheilla.
 
Historia
Fagervikin ruukki oli toiminnassa 1646-1902. Rautaruukin perusti ruukinpatruuna Carl Billsten 1646. Suuren Pohjan sodan jälkeen Fagervik siirtyi Hising-suvulle, ja ruukki rakennettiin uudelleen. Tärkeä vaihe ruukin historiassa alkoi vuonna 1730, kun se sai rautapellin ja tinatun läkkipellin valmistukseen lähes yksinoikeuden Ruotsissa. Ruukin kukoistuskautta oli 1700-luvun jälkipuolisko, jolloin Johan Hisinger omisti Fagervikin. Läkki- ja kattopellin valmistus jatkui vuoteen 1823. Vuosien 1808-1809 sota katkaisi Suomen taloudelliset ja poliittiset siteet Ruotsiin, mikä merkitsi pellinvalmistuksen loppumista Fagervikissä.

Vuonna 1824 ruukinpatruunaksi tuli Fridolf Hisinger, joka laajoin maaostoin muutti Fagervikin maatalouden ja karjanhoidon varaan rakentuvaksi suurtilaksi. Hänen poikansa fil. tri. Eduard Eugèn Hisinger (1832-1904) oli Fagervikin viimeinen ruukinpatruuna. Raudanvalmistus loppui 1902.

Ruukkiyhdyskunnan ensimmäinen kirkko lienee rakennettu jo 1600-luvun puolivälissä. Ruukinpatruuna huolehti papin palkkaamisesta aina vuoteen 1870 asti, jolloin velvollisuus siirtyi Inkoon seurakunnalle. Nykyinen kirkko rakennettiin 1736-1737 rakennusmestari Johan Friedrich Schultzin johdolla.

C.F. Schröderin suunnittelema päärakennus oli valmiina 1773. Yksikerroksiset sivurakennukset olivat valmiina jo 1760-luvulla (1762). Puistojen uudistaminen ja laajentaminen tapahtui 1780-1820 välisenä aikana, Mikael Hisingerin ollessa ruukinpatruuna.
 
Lisätietoa
Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar. 1845.

E. Hisinger-Jägerskiöld, Fagervik. Lovisa 1924.

K.K. Meinander, Fagervik. Herrgårdar i Finland II. Helsingfors 1928.

Alf Brenner, Ingå, Fagervik, Degerby. En västnyländsk bygdekronika 2. Ekenäs 1936.

Alf Brenner, Fagervik. Svensk journal 1944:1.

Ragna Ahlbeck, Gods och herresäten i Finland. 1946.

Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948.

C.J. Gardberg, Turun kaupungin muurarimestarit ja heidän mestarityönsä 1721-1858. Turun kaupungin historiallinen museo. Vuosijulkaisu 1963.

Lars Pettersson, Ristikirkot. Ars Suomen taide 3. Otava 1989.

Merja Härö, Fagervikin pajojen kunnostus. Arkkitehti 7, 8/1992.

Suomen urkukartta. Näyttelyluettelo, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo 1996.
Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999.

Irma Lounatvuori, Fagervikin puutarhojen vuosisadat. SKS 2004.
 
kohteeseen sisältyy:  hautakappeli; kartano; kellotapuli; kirkko; muinaisjäännös; puisto; ruukki; saha; tie; työväen asuintalo;
ympäristön nykyluonne:  kulttuurimaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Fagervikin kartanon päärakennus

Fagervikin ruukinalue; ruukinkuja työväenrakennuksineen vasemmalla.

Fagervikin ruukinaluetta
 
Kartta: Fagervikin ruukinalue
 
© Museovirasto 2009