på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Raasepori Uusimaa
Pohjan ruukkiympäristöt
Kuvaus
Kolme maamme vanhinta ruukkia, Antskog, Billnäs ja Fiskars, kuuluvat 1600-luvun suurvalta-ajan varhaisiin rautaruukkeihin kuvastavat erinomaisesti teollisuuden vaiheita 1600-luvulta nykypäiviin. Ruukkien erilainen myöhempi historia - Antskogin verka-, Billnäsin puusepän- sekä Fiskarsin rauta- ja konepajateollisuuden huomattavina teollisuuslaitoksina maassamme ilmentävät näiden teollisuudenalojen kehitystä eri vuosisatoina. Historiallisen Pohjan pitäjän ruukkiympäristöt ovat Länsi-Uudenmaan teollisuushistoriallisesti merkittävän ruukkiketjun osa. Ruukkeihin liittyy myös huomattavaa teollisuusarkeologista intressiä ja niiden uudempi maine liittyy aikansa modernia designiä edustavien tuotteiden tunnettuuteen myös maamme rajojen ulkopuolella.

Fiskarsin ruukinalue on laaja Fiskarsinjoen varteen suurelta osin 1800-luvun kuluessa rakennettu kokonaisuus. Kolmikerroksinen Fiskarsin ruukinkartano 1800-luvun ensi kymmeneltä hallitsee ruukinkadun varressa ruukinmaisemaa. Fiskarsin päärakennus on merkittävimpiä empirerakennuksia maaseudulla ja siihen liittyvä ruukinkatu on ruukinalueitten vaikuttavimpia. Ruukinkadun varrella puistomaisessa ympäristössä ovat seurantalo, majatalo Värdshuset ja 1765 rakennettu ruukinkonttori, alueen vanhin rakennus, kadun toisella puolella viljamakasiini, hienotaepaja ja kuparivasarapaja. Ruukinkadun tiiviin katunäkymän muodostavat tornilla korotettu, alkuaan kouluksi ja talliksi tehty rakennus ja kiviset kaksikerroksiset empirekauden työväenkasarmit.

Ylemmällä ruukinkadulla, nykyisellekin tuotantolaitokselle johtavan tien varressa, on yhtenäinen työväen punamullattujen asuinrakennusten rivistö. Yläruukin alueella on ns. Fiskarsin tehdas. Tiiviissä tuotantorakennusten ryhmässä kosken rannoilla lähellä patoa ovat ruukkihistorian tärkeimpiin lukeutuvat valimo, konepaja ja puhallushuone. Konepajan ruokalassa ja konttorissa toimii museo. Työväen ja virkamiesten asumuksia on myös vanhojen ruukinkatujen ulkopuolella, kuten aluetta reunustavassa kallioisessa mäkimaastossa Suutarinmäellä.

Billnäsin ruukin rakennukset, joihin lukeutuvat myös Billnäs-puusepäntehtaan ja puutarhakoulun rakennukset, ryhmittyvät joen ja kosken ympärille. Tuotantorakennukset ovat yhtenäisenä ja tiiviinä ryhmänä ruukinpadon molemmilla puolilla. Kosken etelärannalla mm. tiilinen manufaktuuripaja lanterniinikattoineen on keskeinen ruukkimaisemassa, kuten myös Billnäs-puusepänteollisuuden tarpeisiin rakennetut kaksi lähes identtistä, pitkää puista rakennusta. Pohjoisrannalla ovat sähkövoimalaitos ja museona toimiva mylly. Pääosa hirsisistä punamullatuista asuinrakennuksista samoin kuin isännöitsijän asunto ja konttorit ovat joen suuntaisten, pohjois- ja eteläpuolella kulkevien ruukinkatujen varrelle. Kosken alapuolella oleva silta yhdistää ruukinkadut toisiinsa. Asuin- ja tuotantorakennuksista suurin osa periytyy 1770-1800-luvuilta, tuotantolaitoksista moni on myös 1900-luvun puolelta.

Billnäsin ruukin alueen länsipuolella ovat puutarhakoulun, maanviljelyksen ja karjanhoidon rakennuskantaa 1890-luvulta alkaen. Niitten länsipuolella on ruukin patruunan Villa Billnäs. Kaksikerroksinen kivestä rakennettu massiivinen päärakennus on Lars Sonckin suunnittelema ja valmistunut 1917. Rakennus liittyy terassin välityksellä Paul Olssonin suunnittelemaan muotopuutarhaan. Ns. "Amerikanvillat", noin 15 virkailijain ja työntekijöiden asuinrakennusta, sijaitsevat Pentbyn alueella. Ruukin laitamilla on nuorempia yhtenäisiä työväen asuinalueita, mm. "Hollywood".

Antskogin ruukin historia liittyy paitsi varhaiseen kuparin ja raudan valmistamiseen myös tekstiiliteollisuuden varhaisvaiheisiin. Antskogin ruukkialueen, Pohjan historiallisista ruukkiyhdyskunnista vanhimman ja pienimmän, perusrakenne ja asuinrakennukset ovat säilyneet. Punatiilinen rakennuskanta on verkatehtaan kaudelta, vanhimpia ovat verkatehtaan tuotantorakennus 1840-luvulta sekä pato samalta ajalta. Punatiilinen 1800-luvun lopun uusgoottilainen tehdas ja tiilinen tehdas- ja asuinrakennus muodostavat yhdessä verkatehtaan kanssa tehtaankadun joen länsirannalle. Ruukinkartano niiden tuntumassa on rakentunut nykyasuunsa eri vuosisatoina, runko on ilmeisesti jo 1700-luvulta. Työväenasunnot ovat ryhmittyneet vanhojen teiden ja joen varteen. Vanhimmat työväenasunnot ovat verkatehtaan perustamisen ajoilta. Tehdasyhdyskuntaan kuuluvat myös työväentalo, koulu, isännöitsijän rakennus ja entisen ruukinkirkon paikka. Uudempi Harabackan omakotialue on osittain tehtaan rakennuttama. Vallonipaja ja kupariruukki ovat sijainneet noin 200 m verkatehtaan alapuolella olevan kosken partaalla. Lisäksi Antskogin ja Fiskarsin ruukkien väliltä on löytynyt esihistoriallinen raudanvalmistuspaikka.
 
Historia
Malmin etsintä ja louhinta alkoi Suomessa 1600-luvulla. Historialliseen Pohjan pitäjään, jossa oli metsää, koskivoimaa ja Pohjankurun satama, perustettiin 1630 Antskogin, 1641 Billnäsin ja 1649 Fiskarsin ruukit. Rautamalmi tuotiin Ruotsista.

Antskogin perusti tiettävästi Jacob Wolle (Wulff) ja rakensi masuunin ja kankirautavasaran. Masuuni lopetettiin 1649. Uusi kankivasarapaja valmistui 1734. Pajassa taottiin ainoana paikkana Suomessa takkirauta kankiraudaksi ns. vallonimenetelmällä 1779 asti. 1700-luvun lopulla Antskogissa jalostettiin kuparia.

Antskog, Fiskars, Koski ja Kärkelä sekä Orijärven kaivos myytiin 1822 John Julinille. Proomuja varten Julin rakensi 1824 Antskogiin sulun, joka hävitettiin 1909, samassa kohdassa oli ilmeisesti masuuni. Nykyisin paikalla on pato. Kuparilaitos lopetettiin 1880.

Julin perusti Antskogin ruukin yhteyteen verkatehtaan sekä vanutus- ja värjäyslaitoksen 1839. Verkatehdas valmistui 1841 ja sitä laajennettiin kankaiden väripainamista varten 1847. 1800-luvun lopussa Antskogissa oli kuparilaitoksen ja myllyn lisäksi villakehräämö, kutomo, värjäämö ja trikoonvalmistuslaitos. Tulipalon hävitettyä verkatehdasta 1900 rakennutti Antskogin Verkatehdas Oy suuren tehdasryhmän. Sarka-, tohveli-, ulsteri- ja pukukankaita valmistanut tehdas lopetettiin 1959, jolloin Oy Antskog Ab:n osakekanta siirtyi MAKO Oy:lle. Kiinteistöön kuuluivat 45 hehtaaria maata, teollisuusrakennuksia, lukuisia puisia asuinrakennuksia ja kaksi vesivoimalaa. Toinen voimala tuhoutui tulipalossa. MAKO Oy:n päätuotteet olivat palokalustot, pumput ja teollisuusventtiilit.

Billnäsin masuunin ja kahden kankirautavasaran perusti Suomen vuorimestari Carl Billsten. Masuuni toimi noin 1639-1658. Billsten perusti Fagervikin ruukin 1646. Billsteneiltä ruukit siirtyivät 1723 Hisingille (aateloituna Hisinger), joilla Billnäs oli 1900-luvulle asti. Hisingit rakensivat kankivasarapajat kosken molemmin puolin. Tuli tuhosi ruukkia 1775 ja uudelleenrakentamisessa ruukki sai pitkälti nykyasunsa. 1800-luvun alkupuolella Hisinger uudisti ruukkia, kuten vasarapajoja ja ahjoja. Jo 1700-luvun lopulla Hisingerit tehostivat Billnäsin maataloutta. Alueelle perustettiin suuri puutarha kasvihuoneineen. Puutarhakoulu toimi Billnäsissä 1890-luvulta vuoteen 1933.

Ruukin tuotantoa uudistettiin 1880-luvulla, takonaulojen valmistus loppui 1882. Yli 250 vuotta jatkunut kankivasaratyö loppui 1904. 1888 valmistui laitos, joka tuotti mm. ovenkahvoja, kirveitä, vasaroita. Jo 1909 valmistettiin myös tammisia konttorihuonekaluja. Tehtaiden osake-enemmistö siirtyi Oy Fiskars Ab:lle 1918 ja kokonaan ne siirtyivät Fiskars-yhtiön omistukseen 1957. Tammihuonekalujen valmistus loppui 1950-luvulla. O.Y. Billnäs A.B. sulautettiin emoyhtiö Fiskarsiin ja huonekalujen valmistus loppui 1970. Vanhan osan teollinen toiminta loppui 2002.

Fiskarsin ruukin synty liittyy Antskogin alkuvaiheisiin, sillä Antskogin omistaja Thorswöste perusti Fiskarsin ruukin 1649 saadakseen masuunin lähemmäs merta. Masuuni ja vasarapaja rakennettiin vierekkäin kosken länsirannalle. Vasarapaja siirrettiin pian ylemmän kosken varrelle, masuuni toimi paikalla 1802 asti. Bengt Qvist laati 1764 ruukille yleiskaavan, josta toteutuivat mm. konttorin ja kartanon sekä alemman ruukinkadun paikat.

Fiskars tuli Antskogin tavoin Björkmaneille 1783. Antskogin valloonitaonnan lopettamisen jälkeen kankiraudan taonta siirrettiin Fiskarsiin, jonne rakennettiin kaksi kivistä kankirautavasarapajaa. Kuparinjalostuksen aloittaminen oli Fiskarsissa, kuten Antskogissakin, merkittävä uudistus.

Fiskarsista tuli 1815 ruukkiyhtiön keskus, jonne rakennettiin komea ruukinkartano. Kivinen tehdas valmistui 1818. Björkman-suku myi ruukin 1822 John Jacob Julininille (aateloituna von Julin). Julin, kotimaisten vuorimalmien etsijä ja louhija, perusti maan ensimmäisen hienotaepajan 1832. Valimo valmistui 1836 kosken itärannalle. Tuotantoon kuuluivat mm. padat ja paistinpannut. Arkkitehti Engelin suunnitelmin rakennettiin 1831-32 tiilinen paja, johon tuli karkea- ja hienotakomo, viilaamo ja kuparisepänverstas. Hienotaepaja tuotti pöytäveitsiä. Julin perusti myös maan ensimmäisen varsinaisen konepajan 1837. Konepaja valmisti mm. maan ensimmäiset laivahöyrykoneet. Maataloustyökalujen valmistus oli 1850-luvulta alkaen tärkeä. Punatiilinen putlaus- ja valssilaitos valmistui 1858 ja valssilaitos toimi 1930 asti. Palo tuhosi 1877 konepajaa, joka rakennettiin uudestaan. Aurat olivat konepajan tärkein tuote.

Ruukinkartanon päärakennuksen rakentaminen alkoi 1816 arkkitehti Pehr Granstedtin suunnitelmin. Charles Bassi korjasi Granstedtin julkisivusuunnitelmia. 1810-luvun lopulla C.L. Engel ehdotti rakennuksen laajentamista yksikerroksisilla kolonnaadirakennuksilla. Suunnitelmasta toteutettiin sisäänkäynnin pylväikkö ja räystään triglyyfilista. 1820-luvulla uudistettiin edustustiloja Engelin ohjeiden mukaan.
 
Lisätietoa
Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.

Gabriel Nikander, Fiskars bruk. Herrgårdar i Finland I. Helsingfors 1928.

Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948.

Irma Lounatvuori, Engel Fiskarsissa Björkmanin ja Julinin arkkitehtina. Carl Ludvig Engel 1778-1840. Näyttelykatalogi 1990.

Mikko Härö, Läntisen Uudenmaan rakennusten ja maiseman kulttuurihistoriallinen inventointi. Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitto 1993.

Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999.

C.E. Carlson, Fiskars 350. Keuruu 1999.

GTK/ Tietoaineistot/Suomen kaivosteollisuus, Ruukit. http://www.gsf.fi/aineistot/kaivosteollisuus/RUUKIT.htm (4.3.2009).
 
kohteeseen sisältyy:  kartano; muu tuotantorakennus; mylly; puisto; ruukki; seurantalo; työväen asuintalo;
ympäristön nykyluonne:  kulttuurimaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Fiskarsin ruukin ydinalue.

Fiskarsin ruukin miljöötä.

Billnäsin ruukin alue.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Pohjan ruukkiympäristöt
 
© Museovirasto 2009