 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Loviisa | Uusimaa | |
Koskenkylän ruukinalue |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Koskenkylän ruukinalue | ||
| Kuvaus | ||
| Suuren rantatien varrelle Forsbynjoen alimman kosken rannoille sijoittunut Koskenkylän ruukinalue sahoineen, uudempine teollisuusrakennuksineen, puiston ympäröimine kartanoineen, konttoreineen ja työväenasuntoineen on yhä toimiva historiallinen teollisuusalue. Entinen saharakennus on ensimmäisiä tiili- ja betonirakenteisia sahoja Suomessa.
Ruukinkartanon jugendtyylinen, ruotsalaisen arkkitehti John Settergrenin 1907 suunnittelema päärakennus on arkkitehtuuriltaan merkittävimpiä jugendkauden kartanorakennuksia Suomessa. Kuutiomaiseen kaksikerroksiseen runkoon liittyy matala siipiosa ja kaarevapäätteinen torni. Rakennuksen puutarhan puoleinen julkisivu liittyy graniittikaiteilla rajattujen terassien välityksellä geometrisesti järjestettyyn puutarhaan, jota varten ovat suunnitelmia laatineet sekä Paul Olsson (1919, 1930) että Bengt Schalin (1934). Osana puistoa on korkea metsäinen mäki hautakappeleineen. Ruukin kirkon paikkaa osoittamaan on pystytetty muistokivi. Forsbyn ruukinkatu muodostuu alueen halki kulkevasta Suuresta Rantatiestä, keskiaikaisperäisestä Turusta Viipuriin johtavasta maantiestä. Se on puustoineen yhtenäinen kokonaisuus huolimatta eri-ikäisestä rakennuskannasta. Kosken länsirannalla ns. Kuninkaanmäellä ja vanhan maantien varrella on useita suuria työväenkasarmeja 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilta sekä eri-ikäisiä pienehköjä työväenasuntoja, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta. Yläruukista on säilynyt vain vähäisiä vasarapajojen ja voimakanavien raunioita ruukinalueen pohjoispuolella olevassa koskipaikassa. |
||
| Historia | ||
| Kreivi Lorenz Creutz sai luvan perustaa Forsbyn ruukin Forsbyn rälssisäterin maille Pernajaan vuonna 1682. Forsbyn Alaruukki oli ruukkitoiminnan varsinainen keskus. Vanhan ruukinpadon paikalla ollut tukeva, säännöllisistä lohkokivistä tehty pato purettiin osittain 1990-luvulla ja koski on palautettiin luonnontilaan.
Pikkuvihan aikana (1742-1743) Turun-Viipurin valtatien varrella sijaitseva ruukki kärsi huomattavia vahinkoja ja sen toiminta oli pysähdyksissä vuoteen 1746. Koskenkylän hopea mainitaan ensimmäisen kerran 1607, viimeisen kerran hopeaa louhittiin 1700-luvun puolivälissä. Rautaruukin toiminta lakkasi 1828 ja 1870-luvulla aloitettiin sahatoiminta uudelleen. Saha, mylly ja useita muita rakennuksia paloi 1873, mutta ne rakennettiin uudelleen. Vuonna 1682 perustetun Forsbyn ruukin yhteyteen rakennettiin ilmeisesti heti saha. Saha perustettiin virallisesti 1736. Porvoolaisen kauppaliikkeen harjoittaja Johan Askolin (1846-1912) hankki 1880 Forsbyn eli Koskenkylän entisen ruukinkartanon ja sahan. Turbiineilla toiminut Koskenkylän vesisaha purettiin 1913 ja korvattiin modernilla höyrysahalla. Kauppaneuvoksen elämäntyötä jatkoi Toiminimi Joh. Askolin, joka keskitti yhtiön toimintaa entisestään sahaukseen, vuodesta 1952 yksinomaan Isnäsin sahaan. |
||
| Lisätietoa | ||
| Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948.
T:mi Joh. Askolin 1865-1965. Lauri Heiman, Kaksi kauppaneuvosta. Porvoo 1980. Markku Kuisma, Kauppasahojen perustaminen Suomessa 1700-luvulla. Helsinki 1983. Timo Kantonen, Satakunta sahaa Suomessa. Kulttuurihistorialisesti merkittäviä saharakennuksia ja -ympäristöjä. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18/1996. Olle Sirén, Pernajan pitäjän historia keskiajalta 2000-luvulle. Pernajan kunta 2003. |
||
| kohteeseen sisältyy: kartano; muinaisjäännös; puisto; ruukki; saha; tie; työväen asuintalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: taajama; | ||
Koskenkylän ruukinalue. Hannu Vallas 2007. |
Ruukinkartanoa. Maija Matikka 2018. |
Koskenkylän ruukinaluetta. Maija Matikka 2018. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU