på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Uusikaupunki Varsinais-Suomi
Männäisten ruukinalue
Kuvaus
Männäisten yhtenäinen ja tiivis ruukinalue kuvastaa Ruotsin vallan aikaista raudanjalostuksen historiaa 1700- ja 1800-luvun vaihteessa. Männäisissä on säilynyt raudantuotantoon liittyviä, harvinaisia tuotanto rakennuksia kuten poikkeuksellisen suurikokoinen hiilihuone sekä harmaakivestä rakennettu kalkkivarasto. Ruukki on säilyttänyt yleisilmeen, joka sillä oli raudanjalostuksen päättyessä 1800-luvun alussa.

Sirppujoen varrella oleva Männäisten ruukki on viljelysten ympäröimä. Teollisuushistoriallisesti mielenkiintoisin rakennus, jolle ei ole vastinetta millään muulla ruukinalueella Suomessa on kookas harjakattoinen ja valkoiseksi kalkittu slagitiilistä rakennettu entinen hiilihuone vuodelta 1805. Sen mittasuhteet -48m pitkä, 18m leveä ja 15m korkea - ylittää vain ruotsalaisen Högforsin ruukin hiilihuone. Hiilihuoneen eteläpuolella on harmaakivestä muurattu entinen kalkkivarasto, sekin hiilihuoneen tavoin rakennustyyppinsä ainoita säilyneitä edustajia.

Männäisten kosken keskellä olevassa saaressa on rapattu tiilinen myllyrakennus vuodelta 1796 ja viinanpolttimo vuodelta 1788. Niiden välinen kivisilta on 1780-luvulta, samoin padon kiviosat. Masuunin paikalla joen itärannalla on nykyään sauna ja puutarha. Ruukin hirsinen kaksikerroksinen päärakennus on vuodelta 1769 ja nykyasunsa se on saanut 1905. Keskeisistä rakennuksista vain masuuni ja osa työväenasunnoista ovat hävinneet, muut rakennukset on sopeutettu maatalouden tarpeisiin. Selkeää ruukinkatua ei ole.

Ruukilta johtaa Kalannin keskiaikaiselle kirkolle suora, Samuel af Ugglasin 1780-luvulla rakennuttamaksi mainittu Kirkkotie, joka on masuunikuonalla perustettu. Joen yläjuoksun patojärjestelyistä on säilynyt näyttäviä raunioita Laitilassa ("Ugglas-fästi") ja Tuorlahden lastauspaikalla jokisuussa.
 
Historia
Männäisten ruukin historia alkoi, kun kauppias ja ruukinpatruuna Samuel Hjerpe sai tilapäisen privilegion kosken rannalle perustettavaan masuuniin 1741. Hjerpe myi ruukin ruotsalaiselle poliitikolle ja liikemiehelle Anders Backmanssonille (aateloituna Nordencrantz), jonka kaudella masuunin rakentaminen aloitettiin. Varsinaisesti ruukin toiminta alkoi 1749, jolloin Nordencrantz myös sai lopullisen luvan masuuniin. Nordencrantz sai 1751 hallitukselta luvan ostaa kaikki Männäisten ruukin ympäristössä vapaina olevat kruununtilat, joita oli Kalannin puolella 48 ja Laitilassa 41. Ruukin alueelle rakennettiin Haudon vesisaha. Ruukki omisti 1790 jälkeen noin viidenneksen Kalannin pitäjän tiloista.

Ruukki toimi ruotsalaisen malmin varassa. Ruukin kukoistuskausi alkoi, kun sen omistajaksi tuli 1785 ruotsalainen maaherra Samuel af Ugglas, joka omisti Tukholman läänissä Johannisforsin ja Forsmarkin ruukit. Männäisten masuuni, rakennukset ja pato uusittiin 1780-luvun lopulla ja Laitilan puolelle rakennettiin Ugglas-fästin nimellä tunnettu patolaitos 1787-1788. Haudon koskeen rakennettiin 1790 kankivasarapaja ja kirkon ja ruukin välille suora rautakuonalla pinnoitettu puistotie. Ruukin työväenasunnot sijaitsivat pääasiassa ruukinalueen itäpuolella. Ruukilla oli oma lastauspaikka Sirppujoen suulla. Jokea oli kuljetuksia varten perattu ja liikenteen helpottamiseksi mainitaan rakennetun viisi "patoa".

Haminan rauhan ja Suomen Venäjään liittämisen jälkeen Männäisten toiminta päättyi ja ruukin viimeinen omistaja, ratsumestari Pehr G. af Ugglas, myi ruukin 1815. Tämän jälkeen siitä kehittyi merkittävä maatila, jonka mylly ja saha hyödynsivät edelleen kosken vesivoimaa. Ruukin vanhoja rakennuksia on 1990-luvulla korjattu.
 
Lisätietoa
Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948.

Lempi Nevavuori, Männäisten ruukki: Kappale Kalannin pitäjän historiaa ja vähän Laitilankin. Kalannin kunta 1976.

Ruukki-inventointiaineisto, Museovirasto 1982.

Mirja Turunen (toim.), Ruukkien retki. Museovirasto, Suomen Matkailuliitto. 1998.

Terhi Nallinmaa-Luoto ja Kari Alifrosti. Kalannin historia. Uudenkaupungin kaupunki 1999.

Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999.
 
kohteeseen sisältyy:  muinaisjäännös; muu tuotantorakennus; ruukki; silta;
ympäristön nykyluonne:  agraarimaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Männäisten ruukin hiilihuone ja maatalousrakennuksia.

Männäisten ruukin slagitiilinen hiilihuone vuodelta 1805.

Männäisten ruukin viinanpolttimo ja mylly Sirppujoen saarilla.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Männäisten ruukinalue
 
© Museovirasto 2009