 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Vöyri | Pohjanmaa | |
Kimon ruukki ja Oravaisten tehdasyhdyskunta |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kimon ruukki ja Oravaisten tehdasyhdyskunta | ||
| Kuvaus | ||
| Kimon ruukki ja Oravaisten tehdasyhdyskunta muodostavat ajallisesti ja rakennuskannaltaan monipuolisen 1700-luvun alusta nykypäiviin toimineen Kimojokivarteen sijoittuvan tuotanto- ja teollisuusympäristöjen ketjun. Kimon ruukki, joka edustaa hyvin 1700-luvun ruukkiympäristöä patoineen, kankivasarapajoineen, ruukinkatuineen ja tuotantorakennuksineen, on ollut osa kautta maan ulottunutta ruukkien suuromistusta. Rautaruukkitoiminnasta alkunsa saanut Oravaisten tehdasyhdyskunta on yhtenäinen ja ainutlaatuinen kokonaisuus, jonka rakennuskanta on pääosin peräisin 1900-luvun alkupuolelta.
Röykasjärvestä laskevan Kimojoen varrella on noin viiden kilometrin matkalla useita peräkkäisiä koskia, joiden kaikkien rannoilla on ollut Kimon ruukkiin liittyviä tuotantorakennuksia, myllyjä, sahoja ja erityyppisiä rakenteita. Alimmasta vasarapajasta on noin kahdeksan kilometrin matka Oravaisten ruukille. Kimon rautaruukin toiminta on jakautunut kolmeen erilliseen yksikköön saman joen rannoilla (Alaruukki/Nedre hammaren, Keskiruukki/Mellanbruket ja Yliruukki/Övre hammaren). Niiden vesivoimaa säädellyt Röykasjärven rannalla oleva pato on yksi Suomen vanhimmista ja kookkaimmista. Luonnonkivipadon ulkomuurissa on ankkuriraudoin kirjaimet JJ ja RF (Johan Jennings ja Robert Finlay) sekä vuosiluku 1760. Yläruukilla (Övre hammaren) on pato ja hyvin säilynyt 1784 rakennettu, myllyksi muutettu vasarapaja. Ruukinpaikan yläpuolella on käytöstä jäänyt tielinja ja komea kivisilta. Nykyisin alueella toimii Oravaisten teatteri. Keskiruukki/Mellanbruket eli Nyhammare on nuorin Kimon kolmesta kankivasarapajasta Mutta-nimisen kosken varrella. Rakennuksen seinässä on vuosiluku 1788 ja kirjaimet BMB (Bengt Magnus Björkenheim). Alaruukki/Nedre hammaren, Kimon ruukin varsinainen ydinosa, on sijainnut alimman kaksiosaisen kosken varrella. Siellä ruukkimaisema patoineen, patoaltaineen, ruukinkatuineen ja monine tuotantorakennuksineen on säilyttänyt hyvin 1700-luvun luonteensa. Ruukin päärakennuksen lisäksi siellä on käsipaja, mekaaninen verstas, joka rakennettiin nippupajan paikalle ja vasarapajan rauniot. Vasarapajasta on jäljellä noin puolitoista metriä paksut harmaakiviseinät ja niiden sisäpuolella voimakanavan rauniot sekä ahjojen pohjia. Pajan holvatun oven yläpuolelle on hakattu vuosiluku 1791 ja kirjaimet BMB (Bengt Magnus Björkenheim). Kosken vastakkaisella rannalla entisen puhallushuoneen paikalla on pieni tiilinen voimalaitos vuodelta 1920. Alaruukilla toimii nykyisin mm. taontapajoja ja museo. Oravaisten tehdasyhdyskunnan nykyisen rakennuskannan pääosa on tekstiilitehtaan kukoistuskaudelta 1920-1930-luvulta. Punatiilisten tehdasrakennusten ryhmä on entisen masuunin ja konepajan paikalla. Teollisuushistoriallisesti Oravaisten tehtaiden merkitttävin osa on punatiilestä 1922 rakennettu höyryvoimalaitos. Ruukinkadun rakenne on suurimmaksi osaksi hajonnut, ja kasarmityyppiset tekstiilitehtaan työväenasunnot on sijoitettu väljemmin tehtaan lähiympäristöön. |
||
| Historia | ||
| Kimon ruukki sai perustamisprivilegion 1703. Masuuni rakennettiin melkein kymmenen kilometriä lähemmäksi merta, Oravaisiin. Rautamalmi saatiin Utöstä, Pohjanmeren eteläsaaristosta ja Herrängin kaivokselta Roslagenissa. Masuunilta harkkorauta kuljetettiin jokea pitkin Kimoon, jossa se taottiin kankiraudaksi. Oravaisten masuuni oli 1700-luvun lopulla Fiskarsin masuunin rinnalla ajoittain Suomen suurin takkiraudantuottaja.
Kapteeni Lars Magnus Björkmanista (aateloituna Björkenheim) tuli Oravaisten ruukin omistaja 1818. Björkmanin omistajakauden alkuaika oli Oravaisissa merkittävien uudistusten aikaa. Björkmanin rakennuttama tunnusmajakka Oravaisten edustalla Stubbenin saarella Uudessakaarlepyyssä palveli ruukkien rahtilaivaliikennettä. Raudanjalostus päättyi Kimossa 1890-luvulla. Oravaisten ruukin masuunin ja valimon lopettamisen jälkeen 1867 Oravaisten historiassa alkoi tekstiiliteollisuusvaihe 1885. Tekstiiliteollisuuden kukoistuskautta olivat erityisesti 1920-luku ja 1930-luvun alku. Yhtiön nimeksi tuli Oravaisten Verkatehdas Oy / Oravais Klädesfabrik Ab 1935. Päätuotteina olivat 1960-luvun keskivaiheilla jersey- ja crimplenekankaat. Vielä 1975 tehdas työllisti noin 430 työntekijää, mutta 1988 tekstiiliteollisuus loppui Oravaisissa. Vanhan tekstiilitehtaan tiloissa aloitti toimintansa maailman johtaviin hiomapapereiden valmistajiin kuuluva KWH-Mirka. |
||
| Lisätietoa | ||
| Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.
Jonathan Reuter, Industrisamhällen på landsbygden. Det svenska Finland, Förra delen. Helsingfors 1919. Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948. Bror Åkerblom, Oravais sockens historia. Oravais kommun 1971. Hanna-Maria Virtanen, Rautaa Pohjanmaalta. Selvitys Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueen rautaruukeista. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen moniste 19/1998. Tuija Mikkonen, Oravaisten tehtaan rakennushistorialllinen selvitys, 2003. Kimo bruk 300 år 1703-2003, red. Holger Wester, 2003. Kimon ruukin www-sivut: http://www.oravais.fi/kimobruk/ (27.12.2007) KWH-yhtymän www-sivut. Holger Wester, KWH 1929-2004. Historiikki. http://www.kwhgroup.com/Default.aspx?id=300396 (11.2.2008). Maria Kurtén - Susanne Öst - Rose-Marie Back - Minna Torppa - Sari Tallgren, Pohjanmaan inventointi. Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-inventointitietokanta 21.2.2008. |
||
| kohteeseen sisältyy: muu tuotantorakennus; mylly; ruukki; voimalaitos; | ||
| ympäristön nykyluonne: kulttuurimaisema; | ||
Myllyksi muutettu vasarapaja Kimon Yläruukilla. Paikalla toimii kesäteatteri. Maria Kurtén 2007. |
Kimon ruukin museo. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Kaj Höglund 2016. |
Kimon ruukin lampi. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Kaj Höglund 2016. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU