 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Isokyrö | Etelä-Pohjanmaa | |
Orisbergin ruukinalue |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Orisbergin ruukinalue | ||
| Kuvaus | ||
| Orisberg on Pohjanmaan ensimmäinen, 1600-luvun lopulla perustettu rautaruukki. 1800-luvun ruukkiyhdyskunta ruukinkartanoineen ja kirkkoineen on poikkeuksellisen hyvin säilynyt.
Ruukinalue on rakentunut Kotilammen rannoille. Ruukinalueen keskeisiä elementtejä ovat ruukinkartano talousrakennuksineen, ruukinkadun varrella sijaitsevat seppien asuinrakennukset sekä ruukin kirkko kellotapuleineen ja kouluineen. Orismalanjoen rannoilla on säilynyt 250 vuotta kestäneeseen raudanjalostustoimintaan liittyneitä rakennuksia, rakenteita ja raunioita. Ruukinkartanon päärakennus on kolmikerroksinen, poikkipäätyinen 1700-luvun kustavilaiseen kartanoperinteeseen sitoutuva rapattu tiilirakennus. Huonejako ja pääosa interiööreistä on säilynyt rakentamisaikaisessa asussa. Ruukinpuiston ainutlaatuisia yksityiskohtia ovat uusklassilliset, C.L. Engelin suunnittelemat kahdeksankulmainen puukirkko ja Kotilammen pienessä niemekkeessä oleva doorilaisten pylväiden muodostama avoin temppelipäätyinen kellotapuli. Kahdeksankulmaisen puukirkon sisäänkäynnin edessä on pylväspäätyinen eteistila. Sakaristo on vastaavanlaisena huonetilana kirkon itäpuolella. Katon keskeltä kohoaa sisätilaan valoa antava lanterniini. Kirkkosalia kattaa kirkon muotoa toistava holvikatto. Itäseinällä on Suomessa harvinainen alttari-saarnatuoliyhdistelmä, ts. saarnatuoli on alttarin yläpuolella ja kulku sinne on suoraan sakaristosta. Kirkkosali on kaikkine yksityiskohtineen säilynyt erittäin hyvin. Kirkkoon liittyvällä hautausmaalla on kartanon omistavan Björkenheim-suvun jäsenten hautoja. |
||
| Historia | ||
| Orisbergin ruukin historia alkaa 1676, jolloin Vaasan pormestari sai toimintaprivilegion ruukin perustamiseksi. Paria vuotta myöhemmin siellä oli masuuni ja kankivasarapaja. Seudulta ei kuitenkaan löytynyt riittävästi rautamalmia, vaan raaka-aine oli kuljetettava hankalan matkan takaa Ruotsista.
Masuuni siirrettiin 1700-luvun alussa Oravaisten Kimoon. Toimintaedellytykset parantuivat, kun Robert Finlayn ja John Jenningsin omistama ruukkiyhtiö osti Orisbergin ja Kimon ruukit sekä Oravaisten masuunit 1758. Pohjanmaan kolmen ruukin omistus siirtyi 1776 ruotsalaisille A. Hasselgrenille ja Bengt Magnus Björkmanille. Björkman hankki omistukseensa Orisbergin, Kimon ja Oravaisten sekä myös Fiskarsin, Antskogin ja Kosken ruukit. Kankirautapaja perustettiin 1790-1791 ja nippupaja 1798. 1800-luvun alkuvuosikymmeninä Orisbergin takoma kankirauta kuljetettiin Oravaisten lastauspaikan kautta etupäässä Venäjälle. Ruukinkartanon päärakennuksen rakennustyöt aloitettiin jo ruukinpatruuna Bengt Magnus Björkmanin toimesta 1800-luvun ensi vuosina ja portaalin otsikkotauluun voitiin hakata vuosiluku 1804. Suomen sota keskeytti työt, joita jatkettiin 1810-luvun alussa Lars Magnus Björkmanin (aatel. Björkenheim) omistajakaudella. Alkuperäisiä, tukholmalaisen muurarimestari Petrus Serénin laatimia suunnitelmapiirustuksia uudisti Pehr Granstedt ennen kaikkea ulkoasun osalta. Sisätilojen yksityiskohtia viimeisteltiin vielä 1819. Senaatti myönsi Orisbergin ruukille 1828 luvan seurakunnan perustamiseen hautausmaineen ja kirkkoineen. C.L. Engelin suunnittelema hirrestä rakennettu kahdeksankulmainen kirkko valmistui 1830 ja vihittiin käyttöön seuraavana vuonna. Samana vuonna pappilassa aloitti toimintansa ruukin koulu. Ruukin seurakunta lakkautettiin senaatin päätöksellä 1869. Kirkko vuokrattiin 1976 Kansan Raamattuseuralle. Ruukin vasarapajan toiminta loppui 1900, manufaktuuripaja oli seissyt jo vuodesta 1869. Vasarapajan uusituissa tiloissa aloitti toimintansa Orisbergin Konepaja Oy 1909. Pieni konepaja valmisti 1940-luvulle saakka Mullistaja-merkkistä äestä. Metalliteollisuuden merkityksen vähetessä Orisbergistä kehittyi erityisesti Edvard Björkenheimin aikana Pohjanmaan tärkein ja edistyksellisin maatila. Kartanoalueelle perustettiin 1882 karjakko- ja meijerikoulu sekä 1885 kuuluisa maanviljelyskoulu, jonka toiminta loppui 1969. |
||
| Lisätietoa | ||
| Niilo Liakka, Orisbergin ruukin kartano ja ruukki. Porvoo 1920.
Ragna Ahlbeck, Gods och herresäten i Finland. Helsingfors 1946. Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948. Ylistaron 100-vuotias kirkko ja sen edeltäjäin vaiheilta. Ylistaron historiatoimikunnan julkaisuja 1, 1952. Magnus Björkenheim, Bergsrådet Lars Magnus Björkenheim. En biografisk och kulturhistorisk studie. Helsingfors 1961. Ruukinmiljööt, näyttelyjulkaisu. Suomen rakennustaiteen museo 1979. C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. Otava 1989. Irma Lounatvuori, Orisbergin ruukinkirkko. Carl Ludvig Engel 1784-1841. Näyttelykatalogi 1990. Kustaa H.J. Vilkuna, Valtakunnan eduksi, isänmaan kunniaksi, ruukinpatruunalle hyödyksi. Suomen rautateollisuus suurvalta-ajalla. Historiallisia tutkimuksia 188. SHS 1994. Hanna-Maria Virtanen, Rautaa Pohjanmaalta. Selvitys Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueen rautaruukeista. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen moniste 19/1998. Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999. Maria Kurtén - Susanne Öst - Rose-Marie Back - Minna Torppa - Sari Tallgren, Pohjanmaan inventointi. Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-tietokanta 20.3.2008. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kartano; kellotapuli; kirkko; muu tuotantorakennus; pihapiiri; puisto; ruukki; | ||
| ympäristön nykyluonne: kulttuurimaisema; | ||
Orisbergin ruukin päärakennus. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Kaj Höglund 2017. |
Orisbergin ruukinkirkko. Martti Jokinen 1995. |
Orisbergin ruukinkirkon kellotapuli. Maria Kurtén 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU