 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Eura | Satakunta | |
Kauttuan ruukki- ja paperitehdasyhdyskunta |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kauttuan ruukki- ja paperitehdasyhdyskunta | ||
| Kuvaus | ||
| Kauttuan teollisuusalue on vanhan ruukkimiljöön ja 1900-luvun modernin teollisuusrakentamisen muodostama historiallisesti ja arkkitehtonisesti arvokas ja monipuolinen kokonaisuus, joka on edelleen teollisessa käytössä.
Asutushistorian vanhimmat, ruukinkartanoa edeltäneet, kerrostumat löytyvät luoteisosasta, jossa on jokivarressa useita kivi- ja rautakautisia kiinteitä muinaisjäännöksiä sekä Kauttuan kylän autioitunut kylätontti. Alueen rakennetun ytimen muodostavat ruukinkartano puistoineen ja talousrakennuksineen, nauhamaisessa rivissä jokirinteen maastonmuotoja seurailevan Sepäntien varrella olevat seppien talot sekä asuintalot vanharivi ja pitkärivi. Nykyistä paperitehdasta edeltäneestä ruukkivaiheesta on säilynyt osittain vanha hiilisuuli 1870-luvulta ja saharakennus 1900-luvun alkupuolelta. Koskipaikassa olleet 1600- ja 1700-luvulla rakennetut alapaja, nippuvasarapaja ja myllyt ovat purettu. Kauttuan ruukin päärakennus on valmistunut 1802 ja se on volyymiltaan, julkisivujen jäsentelyltään ja yksityiskohdiltaan tyypillistä "anonyymiä" uusklassismia. Tyylillisesti Gabriel Bonsdorffin suunnitelma rakennus kuuluu samaan ryhmään Anjalan kartanon, Kirkniemen ja Hakoisten kartanoiden päärakennusten kanssa. Kaksikerroksista päärakennusta on empireajalle tyypillisesti laajennettu yksikerroksisilla siipiosilla 1824. Puiston 8-kulmainen kellotorni on 1830-luvulta. Paperitehtaan ensimmäinen vaihe rakennettiin kartanoa vastapäätä joen varteen 1906. Tehtaaseen liittyvät useat paperitehtaan johtajien ja työväen asuinrakennukset. Paikallisjohtajalle tarkoitettu Villa Bertel Ahlströmin suunnitteli Jarl Eklund ja se valmistui 1911. Rakennukseen liittyvän puiston suunnitteli Paul Ollsson, joskaan sitä ei toteutettu kokonaisuudessaan. Lähelle rakennetut Mäntylä (ark. A. Tollet) ja Mäkelä rakennettiin 1922 esimiesten asunnoiksi. Jokirannassa on lisäksi asuin- ja konttorirakennukseksi rakennettu Rantala 1870-luvulta ja Thura Borgille Birger Federleyn suunnittelema ja 1902 valmistunut ateljeerakennus, jonka kansallisromanttinen ulkoasu muutettiin 1937 yksinkertaisemmaksi. Paperitehtaan toiminnan laajeneminen näkyi 1930- ja 1940-luvulla uusina työväestölle ja toimihenkilöille tarkoitettuina asuinalueina. Yksi suunnittelijoista oli Alvar Aalto, jonka suunnitelmista toteutui mm. terassitalo, pientalot Varkaudenmäessä, naisvirkailijoiden asuintalo, Tipula (nyk. Villa Aalto) ja Lohiluoman yli-insinöörin asunto. Jokirannassa on lisäksi Aino ja Alvar Aallon suunnittelma Ahlströmin henkilökunnan sauna- ja pesularakennus. Pyhäjärven rannalla oleva Lohiluoma muodostaa oman erillisen toimihenkilöille tarkoitetun asuinalueen, omakotitalot valmistuivat 1940-luvulla ja rivitalot 1960-luvulla. Alvar Aallon terassitalo, harjun rinteeseen sijoitettu terassimaisesti laskeutuva kerrostalo on modernin funktionalismin ja kokeilevan asuntoarkkitehtuurin korkeatasoinen esimerkki ja kuuluu myös kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosvalikoimaan. Rakennus on sijoitettu rinteeseen siten, että kuhunkin asuntoon on oma käynti suoraan luonnosta ja alemman asunnon katto muodostaa ylemmän asunnon kattoterassin. Valkeaksi rapatun betonirunkoisen tiilirakennuksen jäsentelemättömiin kompakteihin julkisivuihin tuovat keveyttä terassien ohuet kaiteet ja puiset kattorakenteet. Yhtiön 1960- ja 1970-luvun rakentaminen näkyi parhaiten tehtaiden laajenemisessa. Asuntotuotantoa edustavat ensimmäiset Pentti Aholan suunnittelemat kerrostalot, jotka valmistuivat alueen pohjoisreunalle 1970-luvulla. Toinen uusi rakennustyyppi oli rivitalo, joita valmistui 1960-luvulla etupäässä Lohiluoman toimihenkilöalueelle. Rakennusvaiheeseen liittyy lisäksi vesitorni. Kauttuan kartano- ja teollisuusmiljöötä leimaa monipuolinen rakennuskanta, jota ovat olleet suunnittelemassa useat arkkitehdit ja rakennusmestarit. Lopputuloksena syntynyt mielenkiintoinen ja kerroksinen kokonaisuus kertoo teollisen yhdyskunnan rakentamistavoitteista 1700-luvulta aina 1900-luvun loppupuolelle. Alueen historiallinen sosiaalinen rakenne on edelleen nähtävissä rakennuskannassa erilaisina alueina. Ylin johto on perinteisesti sijoittunut lähelle tehdasta, joen varteen. Työväenasuinalueet on sijoitettu tehtaasta kauemmaksi ja toimihenkilöille tarkoitetut lähemmäksi tai kuten Lohiluoma, Pyhäjärven rantaan. |
||
| Historia | ||
| Kauttuan ruukin lähistöllä olevan Luistarin muinaisjäännösalueen löydöt viittaavat esihistorialliseen raudanvalmistukseen. Keskiaikainen kylätontti alueen luoteisosassa viestii pitkästä yhtäjaksoisesta asumisesta Kauttualla.
Kauttuan ruukin perusti vapaaherra Lorenz Creutz nuorempi Yläneen kartanon maille Kauttuankosken rannalle Euraan vuonna 1689. Creutzien jälkeen omistajaksi tuli ensin Timm -suku, jonka hallussa Kauttuan ruukki oli 1700 - 1873, josta 1800-luku oli vävynä taloon tulleen Falck -suvun aikaa. Jälkimmäisten aikana rakennettiin pääosa kartanon ja ruukin säilyneistä asuinrakennuksista, päärakennus, kellotorni, Sepänkadun rakennukset ja puisto. Uusi tärkeä teollisuushistoriallinen vaihe Kauttuan historiassa alkoi 1906, kun 1873 omistajaksi tulleen Antti Ahlströmin perustama yhtiö rakensi vanhan rautaruukin tuntumaan paperitehtaan. Tehtaan suunnitteli arkkitehtitoimisto Fagerholm ja Nordman. Rautabetonirakenteet suunniteltiin Saksassa. Puuhiomo ja ruskeaa paperia valmistava tehdas aloittivat toimintansa 1907, ja samalla päättyi raudan valmistus. Paperitehtaan alkuvaiheen asuinalueita olivat Keittiömäki, Juudaanmaa ja Mikolanmäki. Paperitehdasta on laajennettu jokaisella vuosikymmenellä aina nykypäiviin saakka. Antti Ahlströmiin liittyvät lisäksi Merikarvialla Lankosken kylä ja Noormarkussa Noormarkun ruukialue. Paperitehtaan valmistuttua Kauttualle rakennettiin rautatie ja -asema. Toiminta laajeni 1937 paperin jatkojalostustehtaalla, Euran paperi, jonka ensimmäinen rakennusvaihe valmistui 1942 rautatien itäpuolelle. Toiminnan laajeneminen lisäsi asuinrakentamista ja 1940-luvulla syntyivät mm. Omakotialueen ja Kiiskinmäen työväenasuinalueet ja Varkaudenmäen ja Lohiluoman toimihenkilöille tarkoitetut asuinalueet sekä lukuisat pienemmät asuinalueet, jotka oli tarkoitettu tehtaiden työntekijöille, virkailijoille ja mestareille. Alvar Aalto hahmotteli Kauttuan rakennuskantaa Ahlströmille 1937-1944. Samaan aikaan hänellä oli suunnittelun alla samalle omistajalle Noormarkun ruukkimaisemaan rakennettava Villa Mairea. Kauttualla lukuisat kaavaehdotukset sisälsivät myös suunnitelman, jossa jyrkkään maastoon oli viuhkamaisesti korkeuskäyrien mukaan sijoitettu useita terassitaloja. Sodan syttyminen jätti laajemmat kaava- ja rakennushankkeet paperille. Betoni- ja tiilirakenteisesta terassitaloista ehti valmistua vain yksi, jonka jälkeen oli pakko sotien ja materiaalipulan vuoksi siirtyä kevyempään puurakenteseen. Alvar Aallon suunnitelmista toteutuivat yhden terassitalon lisäksi naisvirkailijoille rakennettu Tipula, Lohiluoman insinööritalo, jokirannan sauna- ja pesularakennus ja laajempana kokonaisuutena Varkauden tehtaan valmistamat tehdastalot Varkaudenmäkeen eli ns. A-talot. Kauttua on yksi niistä maamme rautaruukeista, joissa teollinen toiminta jatkuu edelleen alkuperäisen rautateollisuustuotannon pysähtymisen jälkeen. Nykyisin Kauttuan tehtaat ovat osa kansainvälisiä yrityksiä, jolloin tehtaan ja sen paikallisjohdon suuri ja kokonaisvaltainen vaikutus ympäristön rakentamiseen päättynyt. Keskeinen, historiallinen rakennuskanta on edelleen yhtiön omaisuutta, mutta osa on myyty yksityiselle. Tämä on tuonut alueelle täydennysrakentamista ja muutoksia rakennuskantaan. |
||
| Lisätietoa | ||
| Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.
Aino ja Alvar Aalto, A. Ahlström Oy:n sauna- ja pesularakennus Kauttualla. Arkkitehti 1939/11-12. Arkkitehti 1947/ 4-5. Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948. Kulttuurihistorialliset kohteet Satakunnassa. Satakunnan seutukaavaliitto 1979. A:120. Kauttua. Kosken kohinasta painokoneen pauhinaan. Kauttua 300. 1989. Vilhelm Helander ja Simo Rista, Suomalainen rakennustaide. 1989. Pekka Korvenmaa, Kauttua. Tuotanto ja ympäristö 1689-1989. Kauttuan ruukinpuisto. Kehittämissuunnitelma. Pyhäjärvi-instituutti. 1991. Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999. Toiveet ja todellisuus. Satakunnan rakennusperinnön hoito-projekti 1998-2000. Loppuraportti. Toim. Minna Linnala ja Liisa Nummelin. Satakunnan museon julkaisuja 13/2000. Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, Kalastajista kauppanaisiin. Euran esihistoria. Vammala 2000. Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002. Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005. |
||
| kohteeseen sisältyy: kartano; muinaisjäännös; puisto; puunjalostustehdas; puunjalostustehdas; työväen asuintalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: taajama; | ||
Kauttuan ruukinkartano. Museovirasto / Museiverket 2018. |
Sepäntien kylänraittia. Museovirasto / Museiverket 2018. |
Terassitalo. Museovirasto / Museiverket 2018. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU