Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Kemiönsaari Varsinais-Suomi

Taalintehtaan historiallinen teollisuusalue

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Taalintehtaan historiallinen teollisuusalue
Kuvaus
Taalintehtaan tiivis ja monipuolinen historiallinen teollisuusalue on rakentunut yli kolmensadan vuoden aikana vaatimattomasta masuunista laajaksi rautateollisuusyhdyskunnaksi. Taalintehdas kuuluu 1600-luvun suurvalta-ajan varhaisiin rautaruukkeihin ja se on liittynyt Länsi-Uudenmaan teollisuushistoriallisesti merkittävän ruukkiketjuun. Eriaikaisten teollisuus-, tuotanto- ja varastorakennusten lisäksi Taalintehtaalla on joukko työväenasuinrakennuksia ja -asuinalueita 1700-luvulta nykypäiviin sekä muita yhdyskunnan julkisia rakennuksia. Teollisuuden kasvusta huolimatta vanha ruukinmiljöö slagitiilisine rakennuksineen muodostaa edelleen alueen hyvin säilyneen historiallisen ja taajamakuvallisen ytimen. Taalintehtaan poikkeuksellisen pitkästä historiallisesta jatkuvuudesta kertoo se, että se on vanhoista ruukeistamme viimeinen, jossa toimii edelleen rautatehdas.

Taalintehtaan ruukki Kemiön saaren etelärannalla on perustettu kuljetusyhteyksien kannalta erinomaiselle paikalle. Teollisuusrakennukset muodostavat kaksi erillistä ryhmää. Vanha ruukinpaikka on Pienestä Masuunilammesta mereen laskevan puron varrella. Vanhan, kivestä rakennetun, mutta osittain uusitun ja vahvistetun kivipadon alapuolella on harmaakivestä ja tiilestä rakennetun masuunin raunio ja sen ympärillä raastuvan, pasutusuunin ja hiilihuoneen perustuksia. Etelään masuunista on slagitiilestä ja punatiilestä rakennettu valimo sekä tiilinen konepaja sekä ruuvi- ja mutteritehdas. Uudempi tehdasalue, jonka vanhimmat osat ovat 1920-luvulta ja jota on rakennettu etenkin 1930-luvulla ja 1970-luvulla, on perustettu Skeppsholmenin saarelle. Skeppsholmen on liitetty penkereellä mantereeseen.

Työntekijöiden ja virkailijoiden asuinrakennukset muodostavat poikkeuksellisen hyvin säilyneen, historiallisesti kerrostuneen kokonaisuuden 1700-luvulta nykypäiviin. Vanhimmat Taalintehtaan hirsiset 1700-luvun työväenasunnot sijaitsevat ns. Norrbackenin etelärinteellä. Kaksikerroksinen työväenkasarmi on 1830-luvulta ja kaksi osittain slagitiilestä muurattua kasarmia 1800-luvun lopulta. Omaa erikoista rakennustyyppiään ovat Taalintehtaan kaksikerroksiset luhtikäytävätalot 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. 1930-luvulla Taalintehtaalla on rakennettu runsaasti työväenasuinrakennuksia. 1900-luvun alkupuolen työväen asuinrakentamista edustaa Nedre Sabbelsin yhtenäinen asuinrakennusten ketju.

Merenrannassa on kaksitoista slagitiilestä 1880-luvulla rakennettua hiiliuunia ja vanhassa laivarannassa empiretyyliset talli, viljamakasiini ja varastorakennus. Myös 1921 alunperin metodistikirkoksi rakennettu Taalintehtaan kirkko ja koulurakennus ovat slagitiilestä.

Ruukinkartanoita Taalintehtaalla on kaksi. Vanhempi vuodelta 1762 sijaitsee puistoineen rantaan viettävässä rinteessä. Toista, 1874 valmistunutta kartanoa on uusittu 1936. Konttorirakennus, jossa on ollut virkailijoiden asuntoja, periytyy ilmeisesti 1700-luvulta tai 1800-luvun alusta. Empiretyylinen virkailijarakennus on 1800-luvun puolivälistä.
 
Historia
Taalintehtaan masuunin privilegio myönnettiin 1686. Ruukin sijoitukseen vaikuttivat suojainen satama, hyvät yhteydet Ruotsiin ja laajat metsävarat. Paikalle rakennettiin aluksi vain masuuni ja taonta suoritettiin Kosken ruukissa Perniössä. Kun tukholmalainen tukkukauppias Mikael Hising osti Taalintehtaan 1724 se tuli osaksi ruukkiketjua, johon kuuluivat Billnäsin, Fagervikin ja Skogbyn ruukit. Ruukkien päämalmi tuli Utöstä, ja niiden tuotteet myytiin Ruotsiin.

Taalintehtaan omistajaksi tuli 1834 Carl August Ramsay ja hänen jälkeensä Wolter Ramsay, joka 1860 sai luvan putlaus- ja valssilaitoksen perustamiseen. Itsenäiseksi yhtiöksi Taalintehdas oli muodostettu 1856. Sveitsiläisen Jakob Stüntzin omistuskaudella Taalintehtaalle rakennettiin teräksen valua varten Suomen ensimmäinen martin-laitos. Osakeyhtiö Taalintehtaasta tuli 1885, jonka jälkeen tehdasta laajennettiin merkittävästi ja siitä tuli Suomen suurin raudanvalmistuslaitos. Masuuni uusittiin 1890-luvulla. Masuunien ohella Taalintehtaalla toimi valssilaitos, valimo, kettinkitehdas, naulatehdas ja höyrysaha. Uusi tehdas rakennettiin Skeppsholmenin saarelle, josta kehittyi vähitellen Taalintehtaan edelleen toimiva teollisuuskeskus.

Taalintehdas muodosti itsenäisen yhteisön entisen Dragsfjärdin kunnan sisällä. Taalintehtaalle toivottii pitkään omaa kirkkoa. Tehdas rakennutti 1897 kaksi kirkkovenettä, joilla väkeä kuljetettiin Dragsfjärdin kirkolle. Rautatehdas osti 1934 metodistiseurakunnan 1921-1922 rakentaman kirkon ja luovutti sen seurakunnalle ehdolla, että tämä huolehtisi papin palkkaamisesta. Tehdas omisti yhdyskunnan maapohjan, huolehti kaavoituksesta ja rakentamisesta. Toisen maailmansodan jälkeen tehtaan vaikutus yhdyskunnan rakentamiseen alkoi heiketä. 1970-luvulla kunnan keskus siirtyi Taalintehtaalle ja kunnasta tuli keskeinen kaavoittaja ja rakentaja. Uusi virastotalo valmistui 1975. Dragsfjärd liittyi uuteen Kemiönsaaren suurkuntaan kuntaliitoksella 2009.
 
Lisätietoa
Th. Svedlin, Dalsbruk järnverk och brukspatroner 1686-1936. Tenala 1933.

Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948.

Terttu-Elina Wainio, Hilkka Lehtonen, Maaseutukuntien vanhimmat yhtenäiset pientaloalueet. Ympäristöministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto. Tutkimuksia 4/1986. Helsinki 1986.

Lauri Putkonen, Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat teollisuusympäristöt. Ympäristöministeriö. Kaavoitus- ja rakennusosasto. Tutkimus 4/1988. Helsinki 1989.

Esko Hyttinen, Rauta ja teräs. Osa II. Ruukkien historiikkeja noin vuosina 1600-1920. Oulun yliopisto, rakennustekniikan laboratorio, julkaisu 55. 1997.

Kari Suistoranta ja Henrik Asplund, Kemiön suurpitäjän historia 1. Sagalundin museon kuntayhtymä 1997.

Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999.
 
kohteeseen sisältyy:  kartano; kirkko; koulu; kylä; muinaisjäännös; muu teollisuusrakennus; ruukki; satama; työväen asuintalo;
ympäristön nykyluonne:  taajama;
 
Taalintehtaan satamassa on säilynyt kahdentoista slagitiilisen hiiliuunin tiivis ryhmä. Johanna Forsius 2007
Taalintehtaan satamassa on säilynyt kahdentoista slagitiilisen hiiliuunin tiivis ryhmä. Johanna Forsius 2007.
Taalintehtaan sataman empirerakennuksissa on ollut talli, viljamakasiini ja varasto. Johanna Forsius 2007
Taalintehtaan sataman empirerakennuksissa on ollut talli, viljamakasiini ja varasto. Johanna Forsius 2007.
Taalintehtaalla työväestölle on rakennettu luhtikäytävärakennuksia 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta. Johanna Forsius 2007
Taalintehtaalla työväestölle on rakennettu luhtikäytävärakennuksia 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta. Johanna Forsius 2007.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009