 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Kirkkonummi | Uusimaa | |
Hvitträskin ateljeehuvila |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Hvitträskin ateljeehuvila | ||
| Kuvaus | ||
| Hvitträsk on yksi rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävistä maaseudulle, luonnon yhteyteen 1900-luvun alussa rakennetuista ateljeehuviloista. Arkkitehtikolmikko Gesellius-Lindgren-Saarisen suunnittelema Hvitträsk on suomalaisen art nouveaun keskeinen kokonaistaideteos.
Arkkitehtien Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen rakennuttama Hvitträsk sijaitsee Vitträsk-järven rannalla. Rakennusryhmä, jonka julkisivut ovat luonnonkiveä, pyöröhirttä, rappausta ja paanuja, kohoaa kallionjyrkänteeltä jyrkkäkattoisena ja monimuotoisena ja hallitsee sijainnillaan jylhää korpi- ja rantamaisemaa. Saarisen koti on kolmen arkkitehdin kodeista parhaiten säilynyt. Sitä esitellään museona. Vapaasti ja vaihtelevasti ryhmitellyt asuintilat ovat sisustukseltaan ja tunnelmaltaan yksilöllisiä, yksityiskohdiltaankin suunniteltu osaksi kokonaisuutta. Arkkitehtuurissa näkyvät aikakauden kansainväliset vaikutteet sekä suomalaiseen perinteiseen rakentamiseen viittaavat kansallisromanttiset piirteet. 1900-luvun alun arkkitehtuuri on eri vaiheissa tehtyjen muutoksien jälkeenkin yhä vahva, eritoten suurtuvassa ja ruokasalissa. Osa alkuperäistä irtaimistoa on säilynyt. Lindgrenin hirsilinnamainen koti pohjoissiivessä on palanut 1922 ja korvattu Eero Saarisen suunnittelemalla alkuperäistä pienemmällä kivirakenteisella asuinsiivellä. Saarisen kodin ja pohjoissiiven välissä on arkkitehtitoimiston ateljee ja kirjasto. Alun perin Geselliuksen asuntona ollut pyöröhirsinen piharakennus on muutettu ravintolaksi. Piharakennukseen liittyy kivestä muurattu torni alkuperäisen kallioisesta metsämaastosta pihaan johtaneen sisääntulotien pielessä. Kiveyksin ja muurein toteutetut, kunkin arkkitehdin asuntoon välittömästi liittyneet yksityiset pihat ovat maastoon kivimuurein pengerrettyjä terassipuutarhoja. Puutarhat on suunniteltu osaksi kokonaistaideteosta luonnonympäristöön porrastettuina, ajankohtansa eurooppalaisen muotopuutarhasuuntauksen mukaan. Rakennusryhmän keskellä on yhteinen sisäpiha. Rakennusryhmän ympärillä olevaa istutettua puutarha- ja piha-aluetta ympäröi hoidettu luonnonmaisema uimarantoineen, kulkureitteineen ja oleskelupaikkoineen sekä koskemattomampi jylhä metsä- ja rantamaisema. Maisemiin avautuu laajoja näkymiä rakennuksen terasseilta ja parvekkeilta. Rannassa ovat Eliel ja Loja Saarisen sekä Herman Geselliuksen haudat. |
||
| Historia | ||
| 1900-luvun alun kulttuuri-ilmiöihin ja kansallisromanttisiin ihanteisiin kuului luonnon helmassa asuminen; erämaa-ateljee ja -koti. Hvitträskin kanssa samaa ilmiötä edustaa esimerkiksi Tuusulanjärven taiteilijayhdyskunta.
Arkkitehtikolmikko Gesellius-Lindgren-Saarinen hankki Kirkkonummelta tontin ateljeeta ja asuntoa varten 1901. Helsingin-Karjaan välinen uusi rautatieyhteys mahdollisti nopean yhteyden pääkaupunkiin. Tie tuonaikaiselta rautatieseisakkeelta Hvitträskiin noudattaa yhä alkuperäistä reittiä. Hvitträskin pihaan kuljettiin vuoren eteläpuolelta kiertäen ja pihaan noustiin piharakennuksen pyöreän nurkkatornin ja luonnonkivimuurien ohjaamana. Hvitträsk valmistui 1903. Arkkitehtien yhteisten työtilojen lisäksi paikalle rakennettiin kolme asuntoa. Aluksi Lindgrenit asuivat pohjoisosan tornillisessa hirsilinnassa ja Saarinen perheineen eteläsiivessä. Gesellius asui pihan toisella puolella hirsitalon yläkerrassa, alakerrassa olivat mm. talli ja sauna. Arkkitehtikolmikon yhteinen asuin- ja työelämä Hvitträskissä jäi lyhyeksi, mutta Hvitträsk oli asuinkäytössä 65 vuotta. Hvitträsk oli myös vilkkaan seuraelämän paikka, vieraina olivat mm. Axel Gallén, Väinö Blomstedt, Jean Sibelius ja Robert Kajanus. Ulkomaisista vieraista voidaan mainita Gustav Mahler ja Maxim Gorki. Lindgren muutti Hvitträskistä 1905 ja Gesellius muutti Lindgrenin asuntoon. Ulkorakennuksessa asui mm. arkkitehtitoimiston työntekijöitä. Gesellius kuoli 1916, jonka jälkeen Saarinen omisti Hvitträskin yksin. Hirsilinna torneineen (alunperin Lindgrenin asunto) paloi 1922, ainoastaan kellari säilyi. Tilalle nousi 1929-1936 vierasasunto, jonka suunnitteli Eliel Saarisen 18-vuotias poika, sittemmin arkkitehti Eero Saarinen. Vaikka Arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarinen lopetti toimintansa jo vuoden 1904-1905 vaihteessa, toimi ateljee arkkitehtitoimistona 1920-luvulle saakka. Siellä on piirretty lukuisia merkkirakennuksia ja kaupunkisuunnitelmia, mm. Suomen kansallismuseo, Helsingin rautatieasema, Pro Helsingfors ja Chicago Tribune –lehden pilvenpiirtäjä. Eliel Saarinen perheineen muutti Hvitträskistä Yhdysvaltoihin 1923 ja Hvitträsk toimi kesäasuntona runsaat 25 vuotta. Saarinen myi Hvitträskin irtaimistoineen Rainer ja Anelma Vuoriolle 1949, joilla Hvitträsk oli yksityis- ja edustuskotina parikymmentä vuotta. Kiinteistö siirtyi 1968-1969 Gerda ja Salomon Wuorion säätiölle, joka muutti Hvitträskin kongressi- ja matkailukeskukseksi. Saarisen asunto muutettiin museoksi 1969-1971, missä yhteydessä mm. keittiö ympäröivine tiloineen poistettiin. Pohjoispäätyyn tehtiin majoitustiloja ja piharakennus ulkorakennuksineen otettiin ravintolakäyttöön. Kulku Hvitträskiin ohjattiin tenniskentän paikalle rakennetun paikoitusalueen kautta. Rantaan rakennettiin 1974 Raili ja Reima Pietilän arkkitehtitoimiston suunnittelema rantasauna, joka korvasi 1953 Vuorioiden rakennuttaman, palaneen saunan. Hvitträskin ateljeekotimuseo siirtyi Suomen valtion omistukseen 1981. Museossa alkoivat sisustusarkkitehti Markku Norsin suunnittelemat korjaus-, muutos,- ja restaurointityöt 1996. Puutarhat restauroitiin 1997-1998 maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin suunnitelmien mukaan. Hvitträsk siirtyi Museoviraston hallintaan vuonna 2000 ja avattiin yleisölle korjaustöiden jälkeen. Pohjoissiipi kunnostettiin seminaari- ja kokoustilaksi 2002. |
||
| Lisätietoa | ||
| Hvitträsk. Koti taideteoksena. Suomen rakennustaiteen museo 1987.
Ritva Wäre, Arkkitehtuuri vuosisadan vaihteessa. Ars Suomen taide 4. Helsinki 1989. Vilhelm Helander ja Simo Rista, Suomalainen rakennustaide. 1989. Marika Hausen, Kirmo Mikkola, Anna-Liisa Amberg ja Tytti Valto, Eliel Saarinen. Suomen aika. Keuruu 1990. Gretel Hemgård, Hvitträskin puutarhataiteesta. Hortus fennicus, Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura 2001. Päivi Hovi Wasastjerna, Vitträskin villat, huvilakulttuuria ja taiteilijaelämää 1900-luvun alussa. Vammala 2005. |
||
| kohteeseen sisältyy: merkkimieskoti; museo; puisto; | ||
| ympäristön nykyluonne: metsämaisema; | ||
Saarisen huvila, oikealla arkkitehtien työhuone. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 AndreiZ 2013. |
Saarisen huvila etelästä. Pohjoissiipi on Eero Saarisen piirtämä. Välissä arkkitehtitoimisto. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 AndreiZ 2013. |
Hvitträskin päärakennuksen julkisivua rannan suuntaan. Soile Tirilä 2003. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU