 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Merikarvia | Satakunta | |
Lankosken kylä |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Lankosken kylä | ||
| Kuvaus | ||
| Merikarviajoen Lankosken pohjoispuolella olevan Lankosken kylän rakennuskanta viestii 1800-luvun puolivälissä alkaneen teollistumisen ja puutavarakaupan tuomasta vauraudesta.
Kylä muodostuu Isotalon, Erkintalon ja Heikintalon tiivistä, arkkitehtuuriltaan edustavasta kokonaisuudesta. Päärakennukset on rakennettu 1800-luvun puolivälin jälkeen. Talojen ympärillä on Merikarvialle tyypilliset hyvin leveät ja korkeat kiviaidat. Lankosken vesivoima on mahdollistanut kylälle vaurautta tuoneen teollisuustoiminnan. Antti Ahlström aloitti myöhemmin laajaksi kasvaneen teollisuustoiminnan Lankoskelta. Ahlströmiin liittyvä Isotalo on suojeltu rakennussuojelulailla. Uusi maantie siltoineen on jättänyt vanhan tien kylätieksi, jonka varrella on vanha kaksiaukkoinen kivestä holvattu silta. Sillan kupeessa on Lankosken vanha kivirakenteinen mylly. |
||
| Historia | ||
| Lankosken ensimmäiset asukastiedot ovat 1600- ja 1700-luvun vaihteesta. Koskessa oli jo 1700-luvun puolivälissä saha ja mylly. Myllyn takana oli Satakunnan ensimmäinen teollisuuslaitos, 1840-luvulla rakennettu pieni paperitehdas.
Teollisuusmies Antti Ahlströmin teollinen ura alkoi Lankoskelta. Avioliiton myötä Antti Ahlström tuli 1850 isännäksi Merikarvian Lankosken kylän Isotaloon. Talossa oli maanviljelyn lisäksi Lankoskessa saha, jauhomylly, saviastiatehdas ja pieni paperitehdas. Kaksiaukkoisen kivisillan rakensi Maurits Tuorila 1887. Uusi silta valmistui 1960, jonka jälkeen vanha jäi pois käytöstä ja museosillaksi. |
||
| Lisätietoa | ||
| Satakunnan rakennusperinne. Satakunnan seutukaavaliitto. Sarja A:177. 1990.
Marja Roiha, Merikarvia, Lankoski. Historia. Tampereen teknillinen yliopisto 2004. Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005. |
||
| kohteeseen sisältyy: kylä; mylly; silta; talonpoikaistalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
Eerikin talot. Elias Härö 1988. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU