 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Mikkeli | Etelä-Savo | |
Lyytikkälän talonpoikaistila |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Lyytikkälän talonpoikaistila | ||
| Kuvaus | ||
| Lyytikkälä on tyypillinen Kaakkois-Suomen talonpoikainen suurtila, jossa isännyys on siirtynyt sukupolvelta toiselle samassa suvussa. Se on edesauttanut tilan rakennusten ja jopa asuinrakennuksen sisätilojen ja sisustuksen säilymistä ilman suuria muutoksia. Lyytikkälä on harvinainen ja arvokas esimerkki kansanomaisesta elämäntavasta ja työympäristöstä.
Lyytikkälän asuin- ja piharakennukset muodostavat laajalla peltoaukealla tiiviin kokonaisuuden. Talo on saavuttanut suorakulmaisen pihan ympärille ryhmittyneen umpipihan luonteensa 1900-luvun alkuun mennessä. Asuinrakennuksen luonteenomaisena piirteenä on ikkunoiden yläpuolelle jäävä huomattavan korkea "otsa". Kuusiruutuisten ikkunoiden ylimmissä ruuduissa on käytetty värillistä lasia, jonka arvellaan olevan peräisin samasta lähetyksestä kuin Suomenniemen kirkossa olevat värilliset lasi-ikkunat. Tiedetään nimittäin, että Lyytikkälän 1867 valmistunutta asuinrakennusta on ollut rakentamassa sama mestari kuin 1866 valmistunutta kirkkoakin. Pihapiirissä on päärakennuksen lisäksi kolme aittaa, jotka ovat tilan vanhimmat sekä talli (1827), uudempi talli (1843) ja ns. korkia aitta. Asuinrakennuksen ikäisiä ovat mahtava kivinavetta edessä olevine patsaskujineen, erityisen huolellisesti rakennettu isännän viina-aittana palvellut nk. ryytimaan aitta sekä Lehmäkahdesta siirretyt kaksi myötäjäisaittaa, joista toinen on yläkujan varrella oleva riista-aitan parina ja toinen nk. kartanonmaan aittana vastapäätä asuinrakennusta. Asuinrakennuksen takana on ollut omenapuita ja marjapensaita kasvanut eturyytimaa. Navetan takana rinteellä on ollut takaryytimaa ja päädyssä aidattu keittiökasvitarha. |
||
| Historia | ||
| Lyytikkälä oli 1900-luvun alkupuolella Suomenniemen pitäjän suurtiloja, pinta-alaltaan lähes 400 ha. Taloudenhoito oli sen mukaista, parhaimmillaan - 1920-luvulla - tilalla oli töissä 12 henkeä.
Lyytikkälän omisti lähes 200 vuotta sama suku; tilan isäntänä 1800-luvun alkupuolella ollut Elias Lyytikäinen kuoli 1850. Hänen poikansa Filip eli Vilppu Lyytikäinen (1835-1909) lunasti isännäksi tultuaan tilan perintötilaksi 1859. Lyytikkälä oli sitä ennen ns. augmenttitila, joka veronmaksussaan osallistui rusthollin ratsupalvelusta aiheutuviin kustannuksiin. Lyytikäisen suku myi tilan pihapiirin rakennuksineen ja irtaimistoineen Museovirastolle 1984. Lyytikkälä oli tullut kansatieteilijöille tutuksi jo 1960-luvun alussa, jolloin siellä kuvattiin kolme maatilatalouden vuotuiskiertoon kuuluneita perinteisiä työtapoja tallentanutta lyhytfilmiä: 1) Suomenniemen kesää. Talon kesätöitä (1962), 2) Suomenniemen syksy. Talon syystöitä (1962) sekä 3) Suomenniemen talvea. Talvitoimia maalaistalossa (1963). Lyytikkälän talonpoikastilan restauroinnissa 1985-89 käytettiin perinteisiä työtapoja ja -tekniikoita sekä rakennusaineita. |
||
| Lisätietoa | ||
| Osmo Vuoristo, Suomenniemen Lyytikkälä. Etelä-Karjala. Vuosikirja 1964-65.
Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri. Etelä-Karjalan seutukaavaliiton julkaisu 4-87. 1987. Raila Kataja, Lyytikkälä. Elämää Suomenniemen salomailla. Museovirasto 2001. Museoviraston www-sivut, http://www.nba.fi/fi/lyytikkala (23.5.2009). |
||
| kohteeseen sisältyy: museo; pihapiiri; talonpoikaistalo; talousrakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
Aitat reunustavat Lyytikkälän tilalle johtavaa tietä. Soile Tirilä 2006. |
Lyytikkälän päärakennus. Soile Tirilä 2006. |
Aittoja Lyytikkälän talonpoikaistalojen pihapiirissä Suomenniemellä. Soile Tirilä 2006. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU