Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Inari Lappi

Repokairan ja Lemmenjoen alueen saamelaisasutus ja kullankaivajayhdyskunta

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Repokairan ja Lemmenjoen alueen saamelaisasutus ja kullankaivajayhdyskunta
Kuvaus
Repokairan ja Lemmenjoen alueen luonnonvarojen käyttöä kuvastavat alueen porohoitoon liittyvä asutus, Lisman saamelaiskylä ja Kaapin Jounin erämaatalo sekä toisen maailmansodan jälkeen syntynyt kullankaivajayhdyskunta.

Repokairan ja Lemmenjoen alueelle perustettu Lemmenjoen kansallispuisto on Suomen suurin, se on myös Euroopan laajimpia tiettömiä ja asumattomia metsäerämaita. Kansallispuiston maisemassa vaihtelevat lukuisat suuret joet ja niiden väliset metsä-, tunturi- ja suoalueet. Laajat tunturikoivikot peittävät korkeimpia vaaroja ja tunturipaljakoiden reunoja.

1800-luvun lopulta asuttu Kaapin Jounin kenttä Sotkajärven pohjoispäässä on Lemmenjoen seudun ensimmäisiä uudistiloja ja kertoo monimuotoisesta saamelaisesta elämäntavasta vaiheessa, jolloin saamelaiskulttuurissa alettiin siirtyä kiinteään asumiseen.

Lisman kylä nykyisen Lemmenjoen kansallispuiston keskellä on rakenteeltaan hyvin säilynyt esimerkki poronhoitoon perustuvasta saamelaisasutuksesta. Aapa-Lapin laajojen metsä- ja suokairojen keskellä olevaa kylää ympäröivät poronhoidolle otolliset mäntyvaltaiset varpu-jäkäläkankaat. Ivalojokeen laskevan Lismajoen koillisrannalle Kotivaaran juureen rakentuneen kylän rakennuskanta on peräisin 1900-luvun eri vuosikymmeniltä.

Lisman kylän avoimella pihakentällä on Nillan Pieran, Nillan Jounin, Jussan Antin ja Näkkälän Iiskon (Hannula) talot. Lismajoen toisella puolella on Kuolpunatievan rakennusryhmä.

Pihapiireihin kuuluvat asuinrakennusten lisäksi navetat, pariaitat, saunat ja puuvajat. Talon vieressä on laudoista tehty poroaita,
poroaidat ovat ympäröineet pihaa ja härkäladot sijainneet lähimetsässä. Piha on puutonta, avointa nurmikenttää, jolla on heinän kuivaushaasioita.

Lemmenjoen kullankaivajayhdyskunta maisemallisesti vaikuttavassa avoimessa tunturimaastossa on yksi Lapin kultahistorian myöhäisempää, toisen maailmansodan jälkeistä vaihetta kuvastava kohde. Lemmenjoen kulta-alue sijaitsee Lemmenjoen kansallispuiston alueella lähinnä Lemmenjoen luoteispuolella. Kullankaivajien yhdyskunta pienine asumuksineen sijaitsee täysin avoimessa tunturimaisemassa. Kultamailta pohjoiseen avautuu laaja ja yhtenäinen tunturimaa.

Hyvät kultapaikat ovat purojen latvoilla ja veden vähyys on haitannut kullanhuuhdontaa. Kullan huuhdonnan hiivuttua alueelle on jäänyt muutama kymmenen kullanhuuhdonnasta kertovaa rakennusta ja rakennelmaa, kämppiä ja kammeja, tukikohtien raunioita ja kiinteärunkoisia teltta-asumuksia. Lajissaan mainittavia ovat mm. Pellisen porukan tukikohta, Jomppasen turvekammi, Isolan ja Liukkosen pihapiirit sekä Hopun ja Pihlajamäen tukikohdat.
 
Historia
Nykyinen Länsi-Sallivaaran alue oli Koutokeinon alueen jutaavien porosaamelaisten talvilaidunaluetta. Lisman kylän asuttaminen liittyi vuoden 1852 rajasulun seurauksiin. Rajasulun jälkeen Länsi-Sallivaaran alueelle muodostui laiduntyhjiö, joka kuitenkin alkoi täyttyä Karasjoelta saapuneiden uusien muuttajien myötä. Kylää kutsuttiin sen ensimmäisen asukkaan mukaan Salkkoksi, myöhemmin Lismajoeksi ja Lismaksi. Niila Länsman eli Salkko Niila tuli Lismaan Norjasta ja rakennutti 1870-luvulla ensimmäisen talon Lismajoen varrelle.

Niila Länsman perusti paikalla kruununmetsätorpan 1893 nimellä Lismajoki. 1/8 manttaalin uudistila perustettiin 1907, sen perustaja oli Nilla Nillanpoika Länsman. Tila on jaettiin myöhemmin veljeksille Pieralle ja Jounille (Nillan Piera ja Nillan Jouni). Nillan Pieran talo rakennettiin 1898 ja sen rakennuttajana oli Niila Niilanpoika Länsman eli Pikku-Nilla, ensimmäisen talon rakentajan poika.

Kruununmetsätorppa Hannula perustettiin 1893, sen perustaja oli Utsjoelta muuttanut tunturisaamelainen Hans Hansinpoika Kitti, joka sai uudistilaoikeuden 1907. Hannu Kitti rakennutti talon 1890-luvulla ja rakentajat olivat luultavasti samat, jotka rakensivat viereisen Nillan Pieran talon. Nillan Jounin talo rakennettiin sodan jälkeen 1946-48.

Lismasta käytiin koulua 1954 alkaen Menesjärvellä, jonne rakennettiin koulu ja sen yhteyteen oppilasasuntola. Tieyhteyden kylä sai 1970-luvulla ja sähköt 1989.

Kaapin Jounin kenttää asuttaneet Aikiot kuuluivat nykyisen Sallivaaran paliskunnan inarilaisiin kantasukuihin. Suvun poromiehistä tunnetuimpia oli Jouni Aikio (1875-1956), jonka mukaan Kaapin Jounin kenttä sai nimensä. Kaapin Jouni paimensi porojaan Hammastunturin alueella ja ennen toista maailmansotaa Lemmenjoen alueella. Uudistilojen perustajat olivat 1800-luvun lopulla usein kalastajasaamelaisia ja tilan oli perustanut Menes-Antti eli Karhu-Antti, Antti Juhaninpoika Morottaja (1853-1907). Kaapin Jounin tila hankittiin valtiolle vuonna 2002.

Lemmenjoen kulta löydettiin vuonna 1945 ja löytö aiheitti nopeasti laajan kultakuumeen: kullankaivajia Lemmenjoen alueella oli vuosina 1947-51 yli kaksisataa. Kultakuumeen hiivuttua alueelle jäi kuitenkin runsaasti kullankaivuuajoista kertovia rakennuksia ja rakennelmia, joista osa on edelleenkin käytössä. Kullankaivajien ja matkailijoiden kuljetus ja opastaminen tarjosivat työtä myös alueen saamelaisväestölle.
 
Lisätietoa
Seppo J. Partanen, Kullan ja luonnon kutsu. Suomen matkailuliitto 1990.

Jarmo Lokio, Lapin kulttuuriympäristöohjelma. Lapin ympäristökeskus. Rovaniemi 1996.

Seppo J. Partanen, Sankareita, veijareita ja huijareita. Lapin kullankaivajien tarina. 1999.

Satu Kalpio ja Tarja Bergman, Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus 1999.

Seppo J. Partanen, "Taistelu Lemmenjoen kullasta". Liisa Kajala (toim.), Lemmenjoki. Suomen suurin kansallispuisto - The largest National Park in Finland. Metsähallitus 2004.

Iisakki ja Inker-Anni Sara, "Porosaamelaiset Lemmenjoen kansallispuistossa". Liisa Kajala (toim.), Lemmenjoki. Suomen suurin kansallispuisto - The largest National Park in Finland. Metsähallitus 2004.

Tarja Nahkiaisoja, Asutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella 1700-luvun puolivälistä vuoteen 1925. Julkaisu 2006:7. Lapinmaan maaoikeudet. Oikeusministeriö 2006.

Anni-Siiri Länsman, "Näkökulmia saamelaiseen kulttuuriympäristöön – esimerkkinä Nillan Pieran talon kunnostus valtakunnallisesti arvokkaassa Lisman kylän maisemassa". Tiina Elo ja Päivi Magga (toim.), Eletty, koettu maisema – näkökulmia saamelaiseen kulttuurimaisemaan. Suomen ympäristö 34. Lapin ympäristökeskus 2007.

"Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus.
 
kohteeseen sisältyy:  kaivos; kylä; pienasumus; saamelaiskulttuuri; talousrakennus;
ympäristön nykyluonne:  tunturimaisema;
 
Nillan Pieran taloryhmä Lisman saamelaiskylässä. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2006
Nillan Pieran taloryhmä Lisman saamelaiskylässä. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2006.
Lemmenjoen kullankaivajayhdyskunnan aluetta. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2005
Lemmenjoen kullankaivajayhdyskunnan aluetta. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2005.
Lemmenjoen kullankaivajayhdyskunnan kirjasto ja kulttuuritalo. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2005
Lemmenjoen kullankaivajayhdyskunnan kirjasto ja kulttuuritalo. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2005.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009