 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Tornio | Lappi | |
Alatornion kirkko ympäristöineen |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Alatornion kirkko ympäristöineen | ||
| Kuvaus | ||
| Tornion seurakunnan pääkirkon, Alatornion kirkon paikka on Pohjoiskalotin varhaisimpia. Keskiaikaisesta harmaakivikirkosta laajennettu kirkko on yksi näyttävimpiä 1700-luvun lopun kivikirkkoja Suomessa. Kirkko ja pappilat hallitsevat maisemaa Tornionjokisuussa Pirkkiön saaren pohjoisosassa.
Keltaiseksi kalkittu Alatornion kivikirkko on kaavaltaan tasavartinen ristikirkko. Ristikeskuksessa on kahdeksankulmaiselta keskiyön auringon näköalatasanteeksi tarkoitetulta altaanilta kohoava lanterniiniin päättyvä kellotorni. Selkeäpiirteistä kirkkosalia kattaa lautaholvi. Alttari on sijoitettu ristikeskukseen itäisen ja eteläisen ristivarren kulmaukseen. Saarnastuoli on sitä vastapäätä ja käynti sinne on suoraan itä- ja pohjoisristin välissä sijaitsevasta sakaristosta. Länsilehterillä olevat tukholmalaisen urkurakentamo Gren & Stråhlen tekemät 9-äänikertaiset urut vuodelta 1761 kuuluvat Suomen vanhimpiin. Urkuja on uudistettu vuonna 1899, jolloin osa äänikerroista uusittiin. Kirkkotarhassa on useita sotiin liittyviä muistomerkkejä. Vuoden 1918 kansalaissodan kuolevaa sotilasta esittävä sankaripatsas on vuodelta 1921. Viime sotien sankarihauta-alue on toteutettu arkkitehtien Yrjö Lindegrenin ja Aulis Blomstedtin suunnitelman mukaan. Sankaripatsas on vuodelta 1959 (Kauko Räike). Suomen sodassa 1808-1809 Alatornion alueella menehtynyttä noin 2 000 sotilasta on kunnioitettu vuonna 1962 pystytetyllä muistomerkillä. Kirkkotarhan etelälaitaan 1850-luvulla siirretty viljamakasiini on muutettu 1960-luvun alussa pitäjänmuseoksi. Parasniemessä kirkon pohjoispuolella on kirkkoherranpappila, johon kuuluu kaksi asuinrakennusta (1786 ja 1842). Pihapiirissä on pappilan maatalouteen liittyviä rakennuksia. 1976 rakennettu seurakuntakeskus on arkkitehtien Kaija ja Heikki Sirén suunnittelema. Lisäksi kirkkomaisemaan liittyy Tornionjoen suiston ylittävä Alatorniolta Haaparantaan johtava teräsristikkorakenteinen rautatiesilta, joka on rakennettu vuonna 1919 Suomen ja Ruotsin yhteishankkeena. Maailmanperintölistalla olevan Struven ketjun piste TORNEA (Tornio) on Alatornion kirkon huipussa, joka nousee noin 40 metrin korkeuteen merenpinnasta. Unescon maailmanperintökomitea on hyväksynyt 15.7.2005 Struven kolmiomittausketjun maailmanperintöluetteloon. |
||
| Historia | ||
| Alkuaan Luulajan kappeliksi 1300-luvulla perustettu Alatornion seurakunta itsenäistyi 1400-luvun lopulla ja kuului Ruotsin kirkollisen hallinnon alaisuuteen vuoteen 1809 asti. 1973 tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen Alatornion seurakunta siirtyi 1974 Tornion seurakuntakuntayhtymän osaksi. Tornion, Alatornion ja Karungin seurakunnat yhdistyivät 2007 Tornion seurakunnaksi.
Alatornion kirkko rakennettiin myöhäiskeskiaikaista itäistä ristivartta lukuun ottamatta 1794-1797 pietarsaarelaisen kirkonrakentaja ja rakennusmestari Jacob Rijfin johdolla. Rijf oli valittu 1784 Länsipohjan viralliseksi lääninrakennusmestariksi. Kirkko on tekijälleen tyypillinen ristikirkko, jonka keskitornin jäsentely on saanut vaikutteita Tukholman Adolf Fredrikin kirkosta. Kirkossa tehtiin perusteellinen korjaus ja entisöinti Suomen Muinaismuistoyhdistyksen toimesta 1958-59. Kirkko kunnostettiin 1982 arkkitehti Matti Porkan johdolla. Kirkon pohjoispuolelle Parasniemen kärkeen rakennettiin kirkkoherranpappila 1786 ja pappilan uusi päärakennus 1842. Kirkolta pappilaan johtavan tien länsipuolelle valmistui arkkitehti Eino Tuompon suunnittelema kappalaisenpappila ja kanttorila 1965. Arkkitehtien Kaija ja Heikki Sirénin suunnittelema seurakuntatalo rakennettiin 1976. |
||
| Lisätietoa | ||
| Reino Mähönen, Alatornion kirkko, 1967.
Matti Porkka, Alatornion kirkon korjaus. Arkkitehti 2/1983. Ville Lukkarinen, Jacob Rijfs försvunna plan till en kyrka i Lillkyro. Suomen museo 1987. Heikki Rantatupa, Alatornion historia. Tornion kaupunki 1988. Kaisu Sarkkinen, Alatornion kirkko ja seurakunta. Pirkkiön historia. Pirkkiön kylän ja Alatornion seurakunnan vaiheet. Pirkkiön kylätoimikunta: Pirkkiön jakokunta 1993. Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Juhani Martikainen, Orglar i Finland från tiden 1600-1800. Deras byggare, historia, konstruktion och stil. Studia Musica 7. Sibelius-Akademin 1997. "The Struve Geodetic Arc". Submission to the World Heritage Committee for Inscription on the World Heritage List. January 2004. "Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus. Minna Heljala, Sirkka-Liisa Seppälä ja Tiina Elo, Joen ja meren rajakaupunki. Tornion kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 36/2012. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristöministeriö 2012. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kirkko; lainamakasiini; muu hallintorakennus; navetta; pappila; silta; talousrakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: kulttuurimaisema; | ||
Alatornion kirkko ja pappila. Johanna Forsius 2008. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU