på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Kouvola Kymenlaakso
Elimäen kartanot ja viljelymaisema
Kuvaus
Elimäen kulttuuriympäristö on poikkeuksellisen ja laajan maanomistushistorian muovaama. Kymenlaakson laajin yhtenäinen viljelysaukea, joka levittäytyy kuivatun Elimäenjärven alueella, on historiallisesti ja maisemallisesti kiinnostava. Elimäen kirkko on maamme ensimmäisiin kuuluva puinen ristikirkko.

Elimäenjärven ympärille 1600-luvulla muodostuneet kartanot ovat kuuluneet Getrud von Ungernille lahjoitettuun suureen maaomaisuuteen. Moision, Peippolan ja Mustilan kartanot ovat säilyttäneen kartanokulttuurista kertovan ympäristönsä ja osin rakennuskantansa.

Moision kartanon kaksikerroksinen, tiilestä muurattu empirerakennus on tiettävästi Engelin ensimmäinen Suomessa suunnittelema maaseudun säätyläisrakennus. Säilyneen kustannus- ja materiaaliarvion mukaan rakentaminen on aloitettu 1818. Pohjakaavassa herättää huomiota kulmaukseen sijoitettu sali. Rakennuksen ensimmäinen kerros on rustikoitu ja toinen sileäksi rapattu. Fasadijäsentely keskittyy pilastereiden jäsentelemiin keskirisaliitteihin.

Peippolan kartano sijaitsee vuosisatoja vanhalla puistoalueella aivan Elimäen keskustassa. Yksikerroksinen, hirsirunkoinen päärakennus on Theodor Höijerin suunnittelema ja rakennettu 1847. Hämeenkylän kartano sijaitsee Teutjärven rannalla vanhassa puistoympäristössä.

Elimäenjärven muinaista rantaviivaa noudattelevan kuivatusuoman ja Hongistonjoen länsipuolella olevat kylät, Hongisto, Huitila ja Kesola, jotka vielä 1800-luvun lopulla kuuluivat Mustilan kartanon alaisuuteen, muodostavat viljelyksineen ja tiiviisti rakennettuine pihapiireineen ja tuotantorakennuksineen kokonaisuuden, joka kuvastaa oivallisesti itsenäisen Suomen maatalouspolitiikkaa sekä kertoo sotien jälkeen harjoitetusta maatilojen rakentamisen ohjauksesta ja tyyppirakentamisesta. Peltoaukealla sijaitsevien maatilojen usein kuusiaitojen ympäröimä rakennuskanta on etupäässä uutta, 1960-luvun jälkeen valmistunutta, mutta yhtenäistä ja aikaansa hyvin kuvastavaa.

Elimäen kirkonkylä sijoittuu Elimäenjärven etelärannalle. Kirkko vanhoine tarhoineen on jäänyt keskustaajaman tiiviin asutuksen keskelle. Kirkon ristivarsien vesikatot ovat aumatut siten, että päätylappeet ovat sivulappeita jyrkemmät. Sakaristo sijaitsee pohjois- ja itäristin välisessä kulmauksessa. Kirkkosalia kattaa viisi keskenään tasakorkeaa ja tasalakista keskirenkaalla ja ruoteilla varustettua holvikupua. Kirkon kiinteän sisustuksen keskeiset osat ovat Elimäen läänityksen haltijan Casper Wreden ja hänen vaimonsa Sofia Taube lahjoittamat. Niihin kuuluvat barokkityylinen kuoriaita vuodelta 1666, alttarilaite tauluineen vuodelta 1632 sekä saarnastuoli.

Kirkkoa vastapäätä keskustaa halkovan kadun toisella puolella sijaitseva 1790-luvulla rakennettu kellotapuli on tehty ainoastaan kelloja varten, minkä takia siitä puuttuu korkea pohjakerros. Vuoteen 1885 käytössä olleessa kirkkotarhassa on Moision, Mustilan ja Myllylän kartanot omistaneiden af Forsellesien sukuhaudat sekä Hämeenkylän kartanossa asuneen vara-amiraali Adolf Etholénin perheen hauta. Kiviaita on 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta.

Elimäen kotiseutumuseoalue, jonka rakennukset kuvaavat elimäkeläistä rakentamista, sijaitsee Teutjoen rannalla.
 
Historia
Elimäenjärven ympärille keskittyi tasankoalueen vanhin asutus, ja uuden ajan alussa seutu oli vakiintunutta peltoviljelyaluetta. Pyhtään seurakuntaan kuuluneen alueen ensimmäinen kappelikirkko lienee rakennettu 1570-luvulla nykyisen Elimäen kirkon läheisyyteen, Elimäenjärven eli Kirkkojärven etelärannalle. Elimäen kirkko rakennettiin joko 1638 tai rakennusmestari Petter Lohmanin johdolla 1678.

Ensimmäiset läänitykset Elimäeltä annettiin 1500-luvulla, mutta ne jäivät useimmiten lyhytaikaisiksi. Kartanokulttuuri juontaa juurensa 1600-luvun alkuun, jolloin Kaarle IX lahjoitti Elimäen pitäjän Gertrud von Ungernille, kuninkaan hengen pelastaneen Henrik Wreden leskelle.

Matalan ja ruohottuneen Elimäenjärven eli Kirkkojärven kuivatus alkoi 1860-luvulla. 1910-luvulla jatkettiin järven kuivatusta Mustilan kartanon isännän aloitteesta. Lopullisesti järvi kuivattiin viljelysmaaksi 1948, kun siirtoväelle tarvittiin uutta viljelysmaata. Toimenpiteellä saatiin 350 hehtaaria peltomaata.
 
Lisätietoa
Marja Terttu Knapas, Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet. Kymenlaakson seutukaavaliitto 1984.

Eeva-Liisa Oksanen, Elimäen historia. Elimäen kunta 1985.

Lars Pettersson, Ristikirkot. Ars Suomen Taide 3. Keuruu 1989.

Irma Lounatvuori, Elimäen Moisio. Carl Ludvig Engel 1778-1840. Näyttelykatalogi 1990.

Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A:26 1992.

Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö osa 2. Helsinki 1993.
 
kohteeseen sisältyy:  kartano; kirkko; kylä; talonpoikaistalo;
ympäristön nykyluonne:  agraarimaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Moision kartano.

Elimäen kirkko.

Elimäen kirkon tapuli.
 
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun:
Elimäen kartanot ja viljelymaisema
 
© Museovirasto 2009