Museovirasto

 PERUSHAKU

kohteet maakunnittain
 

KARTTAHAKU

maakuntakartta Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Savo Etelä-Savo Kymenlaakso Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Uusimaa - itä Kanta-Häme Uusimaa - länsi Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi
Savonlinna Etelä-Savo

Punkaharju

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Punkaharju
Kuvaus
Punkaharju, noin seitsemän kilometrin pituinen kapea harjujakso, on Suomen tunnetuin jääkauden muodostelma. Kansallismaisemakokonaisuutta täydentävät merkittävät historialliset maisemamatkailuun, metsänhoitoon, terveydenhuoltoon ja maanpuolustukseen liittyvät arkkitehtuurinähtävyydet ja muistomerkit.

Punkaharjulla sijaitseva Valtionhotelli on alueen vanhinta rakennuskerrostumaa ja se liittyy 1840 perustetun kruununpuiston historiaan. Korkealla harjulla sijaitsevan hotellin puinen päärakennus on rakennettu alkuaan 1845 intendentti E.B. Lohrmann suunnitelman mukaan kruununpuiston metsänvartijain asunnoksi ja matkailijoiden majoitustilaksi. Tätä tornillista, sveitsiläistyylistä rakennusta on laajennettu 1879, 1893 ja 1899 hotellin tarpeisiin. Erillinen, ns. Keisarinnan huvila on vuodelta 1898. Kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi pihapiirin 1896 valmistunut asuin- ja talousrakennus sekä viinikellari, hirsinen rantasauna ja laivalaiturin tuntumassa oleva rantapaviljonki.

Hotelli Finlandia, joka nykyisin on osa Punkaharjun kuntoutussairaalaa, rakennettiin 1914 Ivar ja Walter Thomén suunnitelmien mukaan moderniksi ensiluokkaiseksi hotelliksi kasvaneen matkailun tarpeisiin. Valtionhotelli ja Finlandia ovat Suomen maisemamatkailuun liittyviä keskeisiä rakennusmuistomerkkejä ja merkittävä historiallinen lisä Punkaharjun kansallismaisemassa.

Kruununpuiston perintöä vaalineen Metsäntutkimuslaitoksen rakennuskanta ja tutkimusmetsiköt sijaitsivat harjun keskeisessä osassa. Alue rakennuksineen siirtyi 2008 Metsähallitukselle. Metsämuseo Lusto avattiin 1994, ja se edustaa harjun uusinta kulttuurikerrostumaa.

Punkaharjun kansallismaisemassa sijaitseva Takaharjun parantola on rakennettu 1900-luvun alkupuolella Onni Tarjanteen kokonaissuunnitelman mukaan. Varsinainen parantola on lähes 135 metrin pituinen, pulpettikattoisten rakennusmassojen ja avoimien ulkohallien vuorottelusta koostuva sairaalarakennus. Parantolan alueella on entinen ylilääkärin jugendhuvila sekä puinen hoitajien asuinrakennus ja sen talousrakennus.

"Arkkitehti Tarjanne pyrki parantolan pohjaratkaisuissa ja myös konstruktioissa löytämään samalla taloudellisen ja lääketieteellisesti ajanmukaisimman ratkaisun. Merkittäväksi rakennustaiteelliseksi monumentiksi sen tekee varsinkin hienostunut fasadiarkkitehtuuri. Tyylillisesti se edustaa aikansa kaikkein edistyneintä suuntausta, joka nojautui kansainvälisiin rationalistisiin arkkitehtuuri-ideoihin ja poikkesi meillä yleisimmin suositusta kansallisromanttisesta jugendista", luonnehti muinaistieteellinen toimikunta Takaharjun rakennusten säilyttämistä vaatineessa lausunnossaan 1966.

Savonlinna-Elisenvaara -radalle (1908) valmistunut Punkaharjun asema on arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen kansallisromanttinen rautatierakennus. Asema-alueella on poikkeuksellisen komea puusto, mm. pitkä lehmuskuja asemarakennuksen eteläpuolella. Tuunaansalmen sillan kupeessa on ratavartijan talo talousrakennuksineen. Tien toisella puolella on entinen lossivahdin talo. Asema-alue sijaitsee Punkaharjun luonnonsuojelualueella.

Punkaharjun strategisesta merkityksestä kertovat venäläisten 1700-luvun lopulla ja Suomen sodan kynnyksellä kaivamat maavarustukset, joita on säilynyt maastossa eri puolilla harjua sekä Salpalinjan toisen maailmansodan aikaiset puolustusrakenteet.
 
Historia
Harjun ainutlaatuisen kaunis luonto herätti suurta huomiota jo 1800-luvun alussa ja siitä tuli pian myös ulkomaalaisten suosima matkailu- ja nähtävyyskohde. Liikenteellistä merkitystä sillä on ollut jo varhain: maantie Viipurista Savonlinnaan on kulkenut harjun laella jo keskiajalla. Keisari Aleksanteri I, joka vieraili Punkaharjulla 1803, kehotti suojelemaan sen maisemia puunkaadolta ja kaskeamiselta. Alue lunastettiin valtiolle 1843 kruununpuistoksi. Punkaharjun luonnonkauneutta tekivät tunnetuksi J.L. Runeberg, joka vieraili vaimoineen harjulla juhannuksena 1838, sekä Zacharias Topelius vuoden 1851 matkansa jälkeen. Tieteellinen metsäntutkimus aloitettiin harjun rinteillä 1870-luvulla ja se on jatkunut meidän päiviimme. Metsäntutkimuslaitos (Metla) vaikutti alueella 1924-2007.

Rautatieaseman historia nivoutuu kaikin tavoin Punkaharjun historiaan kruununpuistona ja matkailukohteena. Asemarakennus on toiminut 1990-luvun loppupuolelta alkaen näyttely- ja opastuskeskuksena.

1890-luvulla virisi useammalla taholla ajatus keuhkotautiparantolan perustamista. Suomen lääkäriseura ryhtyi ajamaan parantolan rakentamista Nummelaan ja Duodecimin perustama Osakeyhtiö Keuhkotautisten parantola ajoi Matti Äyräpään johdolla sairaalaa Punkaharjulle. Senaatti luovutti 1899 maksutta Punkaharjun, luonnonkauniilta Takaharjulta 43 hehtaarin maa-alan Duodecimin suunnittelemalle 100 potilaan parantolalle. Suunnittelusta vastasi arkkitehti Onni Tarjanne yhteistyössä Keski-Euroopassa parantolarakentamiseen tutustuneen ylilääkäri Kalle Braxin kanssa.

Vakuutusyhtiö Suomen omistukseen 1922 tullut parantola toimi 1939-1964 sotilassairaalana, jonka jälkeen parantolan tulevaisuudesta käytiin vakava rakennussuojelukeskustelu. Kuntoutuslaitoksena nykyisin toimivaan Kruunupuisto-parantolaan on 1982 liitetty arkkitehtien Ivar ja Valler Thomén piirustusten mukaan Punkaharjun matkailijoita palvelemaan 1914 rakennettu ensiluokkainen Finlandia-hotelli.

Alueelle perustettiin luonnonsuojelualue 1991. Punkaharju kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen Punkaharju-Pakkasenharju.
 
Lisätietoa
Zacharias Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.

Zacharias Topelius, Matkustus Suomessa. Helsinki 1873.

Zacharias Topelius, Maamme kirja. Lukukirja Suomen alimmille oppilaitoksille. 1876.

Onni Tarjanne, Keuhkotautisten parantola Takaharjulla. Terveydenhoitolehti 12/1903.

Mikko Saarenheimo, Takaharjun parantolan vaiheita kaksikymmenvuotiskaudelta 1903-1923.

Elias Härö, Punkaharju. Arkkitehti 1964.

Maija Kairamo, Takaharjun parantola. Arkkitehti 12/1964.

Timo Koho, Onni Tarjanteen Takaharjun tuberkuloosiparantola. Pro seminaariesitelmä 1978. Helsingin yliopiston taidehistorian laitos.

Sven Hirn, Erkki Markkanen, Tuhansien järvien maa. Suomen matkailun historia. Helsinki 1987.

Kirsti Kovanen, Leena Saraste, Arkkitehtuuri Itä-Suomessa. Meijän miljöö. Jyväskylä 1989.

Etelä-Savon rakennusperintö. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Etelä-Savon seutukaavaliiton julkaisu 114. Mikkeli 1984.

Maisema-aluetoimikunnan mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö.

Sirkka Valanto, Rautateiden arkkitehtuuri. Asemarakennuksia 1857-1941. Suomen rakennustaiteen museo 1984.

Sopimus valtakunnallisesti merkittävien asema-alueiden suojelusta (YM, päätös 9.12.1998 diarionro 2/562/96).

Maarit Henttonen, Suomen sairaaloista. Rakennusperintömme, Kulttuuriympäristön lukukirja. Hämeenlinna 2001.

Jyrki Paaskoski (toim.), Luonnon vihreä ajatusviiva - Punkaharjun kansallismaisema. 2005.
 
kohteeseen sisältyy:  hotelli; huvila; liikenteenrakennus; linnoitus; matkailurakennus; puisto; sairaala, parantola; tie; työväen asuintalo;
ympäristön nykyluonne:  kulttuurimaisema;
 
Punkaharju. Hannu Vallas 1993
Punkaharju. Hannu Vallas 1993.
Punkaharjun rautatieasema. Elias Härö 1973
Punkaharjun rautatieasema. Elias Härö 1973.
Takaharjun parantola Punkaharjulla. Soile Tirilä 2001
Takaharjun parantola Punkaharjulla. Soile Tirilä 2001.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009