på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Sodankylä Lappi
Alaponkun erämaatalo
Kuvaus
Alaponkun asuinkenttä Sompion kolliskairassa, Lokan tekojärven koilliskulmassa on yksi harvoista jäljellä olevista uudistaloista, joita perustettiin Luiro-joen ylimpien latvahaarojen varrelle 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Alaponkun pihapiiri on esimerkki aikaisemmin tyypillisestä Sompion Lapin erämaatalosta.

Alaponkun talon pihapiirin poikki kulkee vanha Lokasta Mutenian kautta Vuotsoon johtanut, nyttemmin Lokan tekoaltaan katkaisema polkutie. Alaponkun päärakennuksen ja talousrakennusten välistä rinteen suuntaisena kulkeva tie jakaa pihapiirin mies- ja talouspihaan. Kenttä on raivattu loivasti etelään viettävään rinteeseen, asuinrakennus sijaitsee ylärinteessä ja karjasuoja korkeusasemaltaan alempana. Hirsisen päärakennuksen länsipäässä on iso pirtti ja itäpäässä kamari sekä sen eteläpuolella kamarin pituinen, kapea eteinen. Päärakennuksen eteläseinustalle on myöhemmin rakennettu kaksikerroksinen umpikuisti.

Asuinkentän alkuperäiseen rakennuskantaan ovat kuuluneet asuinrakennuksen lisäksi raivatun alueen eri osiin harvakseltaan sijoitetut makasiini/talli, navetta, kaivo, halkoliiteri, ulkouuni, savusauna, tolla eli lato, maakellari ja rehukuoppia. Ns. uusi makasiini on rakennettu 1930-luvulla.

Paikkaan liittyy myös henkilöhistoriallista merkitystä maineeltaan ristiriitaisen poromiehen Aleksanteri (Aleksi) Hihnavaaran, liikanimeltään Mosku asuinpaikkana.
 
Historia
Venäjän, Norjan ja Ruotsin rajajärjestelyt 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla johtivat siihen, että Enontekiön porosaamelaisten vuotuinen jutokeino Jäämeren rannikon ja perinteisten kesälaidunten välillä katkesi. Kymmenkunta koutokeinolaista ja enontekiöläistä saamelaisperhettä siirtyi Saariselän ja Raututunturin sekä niiden eteläpuolisen Sompion alueelle. Sompion aikaisempi väestö koostui suomalaisista muutaman talon erämaakylistä sekä metsästystä ja kalastusta harjoittavista metsäsaamelaisista.

Tulokkaat rakensivat turvekotakyliä mm. Kopsusjärvelle, Sompiojärvelle ja Vuotsoon, 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa siirryttiin hirsitaloihin ja 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana perustettiin uudistiloja Luiron eli kulkukeinon varrelle ja heinämaiden ääreen.

Sodankyläläinen Matti Hietala asettui asumaan Luiroon laskevan Korvasjoen varteen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Ylempänä Luiron varressa asuneen saamelaisen Matti Ponkun poika osti 1908 Hietalan talosta puolikkaan, jonka nimeksi pantiin Alaponku.

Asuinrakennus valmistui vuosien 1905 ja 1908 välisenä aikana. Mestarina oli pohjalainen kirvesmies Heikki Saarela, joka oli rakentamassa Luirolle muitakin saamelaistaloja. Kuisti rakennettiin jälkikäteen 1933.

Alaponkun rakennukset ja pihapiiri kunnostettiin työllisyystyönä Museoviraston valvonnassa 1997-1998.
 
Lisätietoa
Sakari Kännö, Mosku. Kertomus poromies Aleksi Hihnavaarasta ja Lapin kenraali Kurt Martti Walleniuksesta vuosina 1900–1938. WSOY, Helsinki 1992.

Satu Kalpio ja Tarja Bergman, Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus 1999.

Teppo Korhonen ja Sakari Kännö, Moskun talo. Sodankylän Alaponkun pihapiiri ja sen kunnostus 1997-98. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 11/1999.

Samuli Onnela, Suur-Sodankylän historia 2. Suurpitäjä saamelaisten ja suomalaisten maana vuosina 1747-1916. Suur-Sodankylän historiatoimikunta 2006.
 
kohteeseen sisältyy:  merkkimieskoti; pihapiiri; talonpoikaistalo;
ympäristön nykyluonne:  metsämaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Alaponkun erämaatilan pihapiiriä.
 
Kartta: Alaponkun erämaatalo
 
© Museovirasto 2009