 |
|
KARTTAHAKU |
|
| Vantaa | Uusimaa | |
Helsingin pitäjän kirkonkylä |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Helsingin pitäjän kirkonkylä | ||
| Kuvaus | ||
| Helsingin pitäjän kirkonkylä edustaa Uudenmaan rannikon jokilaaksoihin keskiajalla syntynyttä kyläasutusta. Kylä on hyvin säilynyt 1700-1800-lukujen taitteen asussa.
Suuri Rantatie kulkee Keravanjokilaaksossa olevan Helsingin pitäjän kirkonkylän läpi. Kylän keskuksena on 1400-luvun puolivälissä rakennettu harmaakivikirkko, jota ympäröi kirkkotarha. Kirkon edustan aukiolla on kaksi taitekattoista viljamakasiinia. Pyhälle Laurille omistettu keskiaikainen kivikirkko on vuoden 1893 tulipalon jälkeisessä asussa. Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelemana ja hyvin säilyneenä se kuuluu Suomen kirkkojen restaurointihistorian merkittävimpiin esimerkkeihin. Kirkon länsipäädyn tiiliornamentiikka noudattaa itäuusmaalaisten keskiaikaisten kivikirkkojen päätykoristelua. Itäpäädyn yläosa risti- ja ympyräsommitelmineen on 1890-luvulta, kuten myös ulkonurkkien kontreforien porrastetut yläosat, ikkunoiden reunusmuuraukset, länsipään eteishuoneen portaali sekä asehuoneen pääty. Kolmilaivaisen, viisitraveisen kirkkosalin keskilaivassa on tähtiholvit, joista itäisin oli ennen vuosien 1893-94 jälleenrakennustöitä 28-jakoinen, kuten Itä-Uudenmaan aikalaiskirkoissa. Sivulaivoissa on ristiholvit. Nelikulmaiset kulmista lovetut pilarit ovat poikkeuksellisen ohuet. Holveissa ja pitkittäisissä arkadikaarissa oleva maalauskoristelu sekä tummasävyinen kiinteä sisustus lehterinkaiteineen, saarnastuoleineen, alttarikaiteineen, penkkeineen sekä urkufasadeineen ovat kaikki Höijerin suunnittelemia. Kirkon pohjoispuolella sijaitsevan kellotapulin pohjakerros on keskiaikainen, punatiilestä muurattu poikkipäätyinen suippohuippuinen yläosa on rakennettu palon jälkeen. Kiviaidan ympäröimän kirkkotarhan parhaiten säilynyt vanha osa on kirkon itä- ja kaakkoispuolella, jossa on 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolen hautamuistomerkkejä. Itäpuolella olevat kaksi hautakappelia ovat aikanaan liittyneet kiviaitaan: Cronstedt-suvun uusklassillinen hautakappeli (1811) ja slagitiilistä rakennettu von Wendt-suvun kappeli (1848). Puiston ympäröimän kirkkoherrapappilan päärakennus on uusrenessanssia. Pappilan pihapiirissä on myös talousrakennuksia. Kirkonkylän pohjoislaidalla on koulutalo (1837), jossa on pidetty myös kunnankokouksia. Kirkonkylän muu rakennuskanta muodostuu vajaan kymmenen kantatilan talouskeskuksista, joiden rakennuskanta on vanhimmilta osiltaan peräisin 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alusta. Olofs, Danis, Nygrannas, Riddars I ja II, Juns, Hannusas, Nedre Rutars ja Nyknapas sijaitsevat tiiviinä ryhmäkylänä vanhan maantien varressa. Keravanjoen rannalla kylän myllypaikalla sijaitseva mylly on rakennettu 1898. |
||
| Historia | ||
| Helsingin pitäjä mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 1351. Helsingin pitäjän harmaakivikirkko rakennettiin 1400-luvun puolivälistä. Kirkon keskiaikaiseen perusmuotoon tehtiin ensimmäiset muutokset 1800-luvulla. Kirkkoon tehtiin uusi edellistä suurempi sakaristo 1829. Seuraavana vuonna länsiportaalin eteen muurattiin harjakattoinen eteishuone.
Kirkon nykyasu on peräisin kirkon toukokuussa alussa 1893 tapahtuneen tulipalon jälkeisestä, arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelemasta restauroinnista. Tämän säilyttäminen oli lähtökohtana 1974 tehdyssä kunnostuksessa, jossa seinä- ja holvipinnat puhdistettiin ja konservoitiin sekä penkit korjattiin. Tapulin harmaakivestä muurattua alaosaa pidetään keskiaikaisena. Kirkkoaukiolla sijaitsevat viljamakasiinit rakennettiin 1788 ja 1822 ja kirkonkylän entinen kansakoulu kylän pohjoisosassa 1837. Kirkkoherranpappila rakennettiin 1897 arkkitehti Theodor Höijerin suunnitelman mukaan edellisen tuhouduttua tulipalossa 1896. |
||
| Lisätietoa | ||
| Gabriel Nikander, Byar och gårdar i Helsinge. Bidrag till Helsinge sockens historia. Svenska odlingens vänner i Helsinge 1916.
Ilmar Talve, Helsingin pitäjän kirkonkylä. Vantaan kauppalan sivistystyölautakunta 1972. Eeva Ojanen, Helsingin pitäjän seurakunnan historia. 1972. Rakennuskulttuuri Vantaalla. Inventointi 1981. Kuntasuunnitteluvirasto C24:1981. Vantaa 1981. Sari Saresto, Helsingin pitäjän kirkonkylä: raportti rakennetusta ympäristöstä. Vantaan kaupunginmuseo. Vantaa 1991. Marja Terttu Knapas (toim.), Vantaan Pyhän Laurin kirkko, Helsinge kyrka St Lars 500. Vantaan seurakunnat, Finnreklama Oy. Sulkava 1994. Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Keskellä kylää. Helsingin hiippakunnan kirkkoja. Kirjapaja Oy. Jyväskylä 1999. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007. Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautakappeli; hautausmaa; kellotapuli; kirkko; koulu; kylä; lainamakasiini; mylly; pappila; pihapiiri; tie; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Helsingin pitäjän kirkko ja tapuli. Saara Vilhunen 2007. |
Helsingin pitäjän kirkonkylä. Saara Vilhunen 2007. |
Helsingin pitäjän kirkonkylän pappila. Saara Vilhunen 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
PERUSHAKU