på svenska  paluu etusivulle  tietoa palvelusta  palaute  suurenna   pienennä  
PERUSHAKU
 
valitse kunta
kohteen nimi tai sen osa ?
 
kohteeseen sisältyy
ympäristön nykyluonne
 
KARTTAHAKU
kohteet maakunnittain
Kemiönsaari Salo
Strömman kanava
 
Kuvaus
Kanavarakentamisen alkuvaihetta edustavalla Strömman kanavalla on huomattava asema rannikon teollisuus- ja liikennehistoriassa.

Strömman kanava yhdistää Suomenlahdella Teijonselän ja Finnarinselän Kemiönsaaren ja Salon rajalla, jossa lähes ainoana paikkana Suomessa voi havaita vuorovesien vaihtelun. Strömma on kapein kohta Kemiönsaaren ja mantereen välillä. Kanavista vanhempi, 1840-luvulla rakennettu ja 1890-luvulla laajennettu avokanava on kapea ja vuolasvirtainen.

Vanhan kanavan länsipuolelle 1960-luvulla rakennetun uuden kanavan leveys on 28 metriä ja kulkusyvyys 5,5 metriä. Kanavan yli on rakennettu sähkömekaanisella koneistolla toimiva, pystyyn nostettava läppäsilta.

Kanavamiljööseen kuuluu myös kanavanvartijan talo ja Kemiönvirran luotsiasema. Strömman luotsivartiotupa on merialueen ainoa kanavan yhteyteen tehty luotsipäivystyspiste.

Kanavan ympärille muodostuneeseen yhdyskuntaan liittynyttä rakennuskantaa on säilynyt kanavien väliin jäävällä saarella.

Merenlahden kaakkoisrannalla on viljelymaiseman ympäröimä Strömman kartanon talouskeskus, jossa päärakennus on vanhimmilta osiltaan 1830-luvulta.
 
Historia
Strömman kanavan rakentaminen liittyy Teijon ruukin historiaan ja kuljetustarpeisiin. Perniössä sijainneen Teijon ruukin omistaja Robert Bremer oli löytänyt 1820-luvulla Perniön Vihiniemestä, Kiskonjoen varrelta, rikkaan rautamalmiesiintymän. Louhittu malmi ja jalostuksessa tarvittava kalkkikivi jouduttiin kuitenkin kuljettamaan Kemiön saaren ympäri, koska matalasta ja karikkoisesta Strömmasta ei voitu kulkea isoilla proomuilla.

Strömman kanavan rakentamiselle loi pohjaa 1820- ja 1830-lukujen taloudellinen nousukausi, jolloin Suomessa tehtiin laajoja suunnitelmia kanavien rakentamiseksi. Suurisuuntaisin hankkeista oli 1840-luvulla aloitettu Saimaan kanava.

Strömman kanavan ruoppaustyöt alkoivat keisari Nikolai I:n suostumuksella 1844. Perniön Teijon ruukin omistaja Robert Bremer oli jo muutamia vuosia aikaisemmin tutkinut Kemiön virran perkausmahdollisuuksia, mutta työ ei johtanut tuloksiin. Teijon ruukin uusi omistaja Viktor Zebor Bremer tarjoutui korvausta vastaan teettämään sekä kanavan että työntösillan Kemiön virtaan. Teijon omistajien tuli sopimuksen mukaan ylläpitää valmista kanava-aluetta, mutta korvauksena he saattoivat periä kanavaa käyttäviltä aluksilta maksua. Kanava sai luotsin 1852.

Kanavan leveydeksi tuli aluksi alle kymmenen metriä ja vesisyvyydeksi noin kolme metriä. Rautainen työntösilta valmistettiin Teijon ruukissa 1897. Kanavanvartijan talo rakennettiin 1897 (B. Granholm). 1896-1898 Strömman kanavaa ryhdyttiin laajentamaan ja sen ylittävälle maantielle tehtiin teräksinen kääntösilta K. Lindbergin suunnitelmien mukaan. Uusi kanava rakennettiin vuosina 1967-1968 vanhan kanavan länsipuolelle.

Kanavan tuntumaan rakentui 1800-luvulla pieni yhdyskunta kouluineen ja kauppoineen. Keskeisellä liikennepaikalla olevan kanavan tuntumaan perustettiin 1875 Strömsholmin saha. 1870- ja 1880-luvulla paikalla toimi lisäksi pieni telakka.

Strömman rälssisäteri mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 1434 ja se on ollut mm. Fleming-, De la Gardie- ja Oxenstierna-sukujen omistuksessa. Kartanon mailla oli rautakaivoksia. Kartanon päärakennusta muutettiin 1830-luvun jälkeen 1850-, 1880- ja 1930-luvuilla.
 
Lisätietoa
Suomen kartanot ja suurtilat II, Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander, Helsinki 1941.

Kerttu Innamaa, Olavi Lindström, Perniön historia II-III. Perniön kunta. Perniö 1982 ja 1986.

Turkka Myllykylä, Ruukinkanavasta meriväyläksi. Strömman kanavan historiaa 1840-luvulta nykypäiviin. Från brukskanal till havsled. Strömma kanals historia från 1840-talet till våra dagar. Tielaitos, Turun tiepiiri 1997.

http://www.helsinki.fi/hum/meh/merimerkit/
Väylien varsilta - Suomen historialliset merimerkit ja luotsipaikat. Verkkosivutuotanto Helsingin yliopisto, Merenkulkulaitos, Museovirasto, 2001.

Perniön kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. SARAKUM 2000-2004 projektiraportti. Salon seudun kunnat, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Lounais-Suomen ympäristökeskus 2005.

Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009.
 
kohteeseen sisältyy:  kanava; kartano; liikenteenrakennus; työväen asuintalo;
ympäristön nykyluonne:  kulttuurimaisema;
 
palaute kohdetiedoista
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
 
sivun alkuun

Strömman vanhan kanavan itärantaa, kääntösilta ja luotsitupa.

Strömman kanavanvartijan asuinrakennus.

Strömman kanavan ylittävä silta.
 
Kartta: Strömman kanava, Kemiönsaari
Kartta: Strömman kanava, Salo
 
© Museovirasto 2009